Those were the days

Olen viime viikkoina kokenut pienimuotoista ikäkriisiä tajuttuani sekä sen, että nuorimmat yliopisto-opintonsa aloittavat ovat syntyneet 90-luvulla että sen, että itselläni pyörähti käyntiin 7. opiskeluvuosi. Seitsemännen vuoden opiskelija kuulostaa, nooh, aika vanhalta. Akateemista ikäkriisiä ei helpota se, että tiedän jo ainakin muutaman itseäni myöhemmin valmistuneen saaneen gradun kannet kiinni ja tutkinnon plakkariin. Ilmoittaessani graduohjaajalleni, etten syksylläkään tule semmoihin mutta jatkan kyllä mieluusti ryhmän listalla, sain jo toistamiseen varoittelut siitä, ettei työelämään kannata jäädä liian pitkäksi aikaa kesken opintojen...

Kuusi vuotta sitten muutin Turkuun. Aloitin polhissan, valtio-opin ja historian perusopinnot. Kävin puheviestinnän ja saksan kurssit. Kävin sitseillä ja päivystyksissä ja olin kovin halukas pääsemään opiskeluporukoihin (ja kuinka paljon harmittikaan, kun en tullut valituksi ainejärjestön hallitukseen). Puhuin politiikkaa. Ensimmäistä kertaa siihen oli mahdollisuus ilman, että sai otsaansa suunnilleen hullun leiman. Luin tentteihin ja vietin iltoja, jolloin olisin toivonut voivani tehdä jotain erityistä, jotain mielekästä. Enpä silloin vielä arvannut, kuinka nopeasti ne illat täyttyvät, kun kerralla lähteekin sitten kunnolla mukaan politikkaan.

Kuinka äsken ne päivät tuntuivat olevan. Ja toisaalta, kuinka kauan niistä onkaan. Niin paljon on tapahtunut, niin monet asiat ovat muuttuneet - eikä vähiten minä itse. Olen tyytyväinen nykyiseen elämääni mutta kyllä silti välillä kaipaan noita päiviä. Toki katselen niitä tällaisina hetkinä nostalgian läpi. Olin toisinaan yksinäinen, stressasin tenteistä, olen kiukkuinen sisäpiireille, en meinannut keksiä laitettavia ruokia. Aika on kuitenkin antanut myös anteeksi noita ikäviä hetkiä. Nyt on jo monesti sellainen olo, että vietin kuitenkin ihan mukavaa opiskelijaelämää. =)

Ei se onneksi vielä ihan ohi ole. Palaan ensi vuoden alusta täysipäiväiseksi opiskelijaksi ja yritän saattaa ne opinnot loppuun. Vaikka P-Klubin rientoihin tuskin enää tulee suunnattua, pääsen varmaan vielä maistelemaan opiskelijuutta. Ainakin pitkiä päiviä kirjastossa ja vähäisiä tuloja...