Kuka mistäkin tykkää

Minä tykkään historiasta. Siksi valmistauduin tulevaan reissuuni lukemalla paitsi matkaopasta, myös 600 sivua Intian itsenäistymisestä. Tietämällä jotain historiasta uskon tietäväni jotain myös nykyisyydestä.

Tykkään myös kokoustekniikasta. Siksi oli hieno kokemus toimia puoluekokouksen puheenjohtajana, vaikka sen takia pystyikin vähemmän hengaamaan kavereiden kanssa tai tanssimaan, joista myös molemmista tykkään.

Tykkään kukista. Yksiössäni on tällä hetkellä kuusi viherkasvia/kukkaa sekä yhdet kukat maljakossa. Samaiset kasvit ovat reissanneet lukuisia kertoja eri puolilla Suomea. Tällä kertaa en joudu viemään niitä Helsinkiin, sillä ihana Laura on luvannut käydä kastelemassa hoidokkejani.

Tykkään hiljaisuudesta ja linnunlaulusta. Vaikka haluaisinkin olla täysin hiljaisessa paikassa, kun yritän keskittyä esim. tenttiin lukemiseen, en pysty kiireessäkään ajattelemaan pahaa linnunlaulusta, vaikka melkein kaikista muista äänistä pystynkin.

Tykkään oravista, citykaneista, perhosista, voikukista, pienistä lapsista, käsi kädessä kulkevista ihmisistä ja muista arjen hymyilemään saavista asioista.

Tykkään auringosta. Tarvitsen kunnon pimennysverhot voidakseni nukkua keväisin ja kesäisin mutta silti hakeudun aina ulkona aurinkoon. Varjossa istuminen tuntuu haaskaukselta, vaikka tiedän, että se olisi fiksumpaa.

Tykkään ihmisistä. Tykkään tutuista ihmisistä, yhdessäolosta ja rakastamisesta. Tykkään vieraista ihmisistä, heidän oikeuksistaan ja ihmisarvostaan. Tykkään ihmisten hyvyydestä.

Intiaan, Intiaan!

Kahden viikon päästä olen Jaipurissa, Luoteis-Intiassa. 1.6. alkaa viiden viikon vapaaehtoistyöjaksoni, jonka jälkeen vietän viikon reissaten ympäri Rajasthania (=maakunta, jonka pääkaupunki Jaipur on). Työni tulee todennäköisesti olemaan slummilapsien parissa tehtävässä projektissa, joskin on vielä mahdollista, että pääsen ykköskohteeseeni eli naisten parissa tehtävään työhön. Reissaan Suomesta Allianssin kautta ja vastaanottajajärjestöni on erikoistunut vapaaehtoistyöhön. Puitteitten pitäisi siis olla kunnossa.

Miksi lähteä vapaaehtoistyöhön? No, olen idealisti (varmasti täysin uusi tieto tämän blogin lukijoille =)). Vaikka tiedän, ettei maailma pelastu millään viiden viikon työpätkällä, uskon, että voin silti tehdä vähän hyvää. Ehkä yhden lapsen kouluunpääsy helpottuu tai yhden perheen elämä muuttuu vaivattomammaksi. Yksi lapsi ei ole maailma mutta maailma koostuu yksittäisistä ihmisistä, joiden jokaisen elämä on arvokas.

Olen myös jo pitkään halunnut viettää normaalia lomareissua pitemmän ajan ulkomailla. Suunnittelin pitkään lähteväni vaihtoon. Erinäisistä syistä ei tullut koskaan lähdettyä. Tavallaan tämä on minun vaihtoni. Vapaaehtoistyössä näkee paremmin toisen maan arkea kuin turistina. Yksin matkustaessa on myös pakko jatkuvasti käyttää englantia ja tulla toimeen vieraiden ihmisten kanssa. Kumpaakaan taitoa ei koskaan voi harjoitella liikaa.

Vapaaehtoistyö on myös haave usean vuoden takaa. Jo yläasteella/lukiossa lueskelin työleireistä. Tämä on varmasti yksi parhaista ajoista lähteä. Opiskelijana voin päättää omista aikatauluistani, ei ole työpaikkaa tai lapsia tai asuntolainaa, joita miettiä. Jos nyt en lähtisi, myöhemmin olisi paljon helpompi työntää haave taka-alalle.

Siispä lähden. Jännittää toki, hetkittäin aika paljonkin. Olen myös innoissani. Intia on kiehtova maa. Voi olla, että kuumuus, jatkuva köyhyyden näkeminen ja melu ovat liikaa. Voi olla, että rakastan maan värejä, temppeleitä ja kulttuuria. Voi olla. Kohta sen näen.

Ps. Tämä blogi muuttuu todennäköisesti matkablogiksi kesä-heinäkuun ajaksi. Pyrin kirjoittelemaan kuulumisiani nettiyhteyksien niin salliessa.

Älä laihduta!

Juhlistin tänään vietettävää Älä laihduta -päivää syömällä ison pallon suklaajäätelöä. Nyt se oli helppoa. Aina ei ole ollut. Olin vuosia tilanteessa, jossa toisinaan söin hyvällä omallatunnolla mutta toisinaan iski kova syyllisyys ja itseinho. Syömisestä. Vähän liian monesta suklaapalasta tai väliinjääneestä jumpasta. Yhdestä kertyneestä kilosta.

En ole koskaan laihduttanut. Niin terve olen aina saanut olla, että olen tajunnut, että se olisi omalla kohdallani aika vihoviimeinen temppu. Kaikki eivät ole yhtä onnellisia. Syömishäiriö on sairaus. Syömishäiriössä ei ole mitään hienoa. Ei ole hienoa laihduttaa. Ei ole hienoa, kun elämä pyörii syömisen tai syömättä jättämisen ympärillä. Ei ole hienoa tuntea itsensä arvottomaksi.

Älä laihduta. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä sinun ei sitä terveytesi vuoksi tarvitse tehdä. Ja julkisen paineen vuoksi laihduttaminen - se se vasta turhaa onkin.