Lomakuvia

Laitan vielä muutaman Lontoon-kuvan, kun kerran tänne asti pääsin.

Yhteispotretti Kensington Gardensissa

Sini ja puhelinkoppi

Taidetta Trafalgar Squarella

Anna ja Buckingham Palace

On se vähän erinäköinen kuin oma työpaikkani

Katupylväskuosia

Sini Towerin vallihaudassa

Tower Bridge

Sini Notting Hillissä

"Don't rely on others. If you suspect it, report it. Confidential Anti-Terrorist Hotline."

Possut Hamley'sin suurlelukaupassa

(kun pääsit tänne asti, lue alla oleva postaus. sekin on tuore. =))

Tasa-arvosta eduskuntatyössä

Jopa on kiirettä pitänyt. Viikko sitten olin jo aikeissa tästä asiasta kirjoittaa, ja nyt vasta pääsen tositoimiin. Puuh. Lontoon-matkan jälkeen aikaa on kulunut mm. suunnattoman meilivuoren purkamiseen, siskosen valmistumisen juhlimiseen, kokoustamiseen ja sairastamiseen.

Viikko sitten oli TANEn seminaari "Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa", jossa julkaistiin samanniminen raportti. En ole vielä koko raporttia ehtinyt lukea, mutta seminaarissa esitellyt tulokset olivat kyllä kiintoisia. Tutkimushankkeessa selvitettiin siis, miten sukupuoli näkyy eduskunnan valiokuntien kuulemisisssa, mikä on asiantuntijoiden sukupuolijakauma, mitkä asiat koetaan "sukupuoliasioiksi" jne.

Tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet mutta vähän niihin silti pettyi. Tutkimuksen kohteena olivat vuoden 2005 valiokuntakulemiset (yhteensä 5187 kpl). Näistä kolmanneksen piti nainen ja kaksi kolmannesta mies. Naisia kuultiin eniten niissä valiokunnissa, joissa naisia oli myös eniten jäseninä. Yhdessäkään valiokunnassa naiskuulemisten määrä ei ylittänyt 60%-40% -kiintiötä. Mieskuulemisten määrä sen sijaan ylitti 60% yhteensä kymmenessä valiokunnassa. Vähiten naisia kuultiin puolustus- (12,3%), perustuslaki- (18,1%), liikenne- ja viestintä- (23,1%), laki- (29,2%) sekä valtiovarainvaliokunnissa. Eniten naiskuulemisia oli sosiaali- ja terveys- (55,5%), työelämä- ja tasa-arvo- (42,5%) sekä ulkoasiain- ja ympäristövaliokunnissa (molemmissa 41,0%).

Nämä luvut eivät siis itsessään kerro mitään sukupuolen esille nostamisesta valiokunnissa, vain asiantuntijoiden itsensä sukupuolijakaumasta. Asiantuntijat ovat valiokunnissa edustamassa jotain tahoa, asiantuntijaryhmää, näkökantaa. Voisi silti olettaa, että jos yhteiskunta olisi tasa-arvoisempi, luvut eivät olisi ylläolevan kaltaisia. Jos sukupuolella ei todella olisi mitään väliä asiantuntijoita valittaessa ja ihmisiä eri tehtäviin nimitettäessä, miksi naiset ovat niin paljon harvemmin asiantuntijoita maamme keskeisimmässä päätöksentekoelimessä? Naisia kun kuitenkin on jokseenkin tasan puolet väestöstä. Eivätkö naiset tahdo asiantuntijoiksi? Ovatko he liian tyhmiä? Tuskinpa.

Valiokunnathan saattavat pyytää asiantuntijaksi joko jotain tahoa, joka itse nimeää edustajansa, tai suoraan jotakuta henkilöä. Kiintoisaa onkin, että katsottaessa eri tahoilta tulevien asiantuntijoiden sukupuolijakaumaa, havaitaan, että julkinen sektori näyttäytyy tasa-arvoisimpana. Julkisen sektorin puolelta tulleista asiantuntijoista 62% oli miehiä ja 38% naisia. Yksityisellä sektorilla luvut ovat 79,1% ja 20,9%, kolmannella sektorilla 64,6% ja 35,4% sekä tiede-, tutkimus- ja oppilaitosmaailmassa 76,5% ja 23,5%.

Entä ne tasa-arvoasiat? Eipä hyvältä näytä. Tasa-arvoviranomaisia (tasa-arvoyksikkö TASY, tasa-arvovaltuutetun toimisto TAS ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE) kuultiin vain 12 kertaa. TANE ja TAS pääsivät ääneen vain tasa-arvolainsäädäntöön liittyen. TASYä kuultiin vähän monipuolisemmin mutta sitäkin vain työelämä- ja tasa-arvo-, sosiaali- ja terveys- sekä talousvaliokunnissa. Nais- ja miesjärjestöjen luvut ovat vielä huonommat: naisjärjestöjä kuultiin kuudesti eikä miesjärjestöjä kertaakaan! Näistä kuudesta viisi oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja yksi lakivaliokunnassa.

Jos valiokuntien työstä voi jotain päätellä, eduskunnan käsityksen mukaan tasa-arvoasioita käsitellään vain sille varatussa valiokunnassa. Muiden valiokuntien asiat ovat sitten täysin sukupuolineutraaleja ja vailla tasa-arvovaikutuksia. Justiinsa joo. Eipä ole taidettu kuulla suvauksesta tuolla Arkadianmäellä.

Loman tarpeessa

Lähden huomenna viiden päivän lomamatkalle Lontooseen siskoni kanssa. En ole koskaan käynyt Lontoossa mutta olen halunnut sinne pitkään, joten odotan reissua aikast innolla. =) Muutenkin ajatus lomasta houkuttaa. Alkuvuosi on ollut rankka, joten tauolle on tarvetta. On hyvä päästä hetkeksi täysin muualle, työ- ja järjestöjuttujen ulottumattomiin. Vinoa tulee muuten tehtyä joka päivä, ja pyörii ajatukset muutenkin aika lailla vihreiden asioiden ympärillä. Kunnolla irti niistä pääsee vain poissa kotoa ja kun ei ole säännöllistä pääsyä tietokoneelle ja meilin ääreen.

Vaikka en ole mikään mökki-ihminen, ymmärrän kaipuun kesämökille. Kun on poissa arkisista kuvioista, on helpompi olla todella lomalla. Itse kukin tarvitsee säännöllisesti täyttä taukoa ja itselle sopivaa lomaa tekemisistään. Kovin helppoa se ei tässä yhteiskunnassa ole eikä sitä selvästikään tapahdu itsestään, joten jokaisen täytyy vain ottaa se tauko. Vaikka sitten heti tai puolen vuoden päästä, kunhan seuraava tauko on joka tapauksessa tiedossa.

Kuinkas sitten kävikään?

Eläkkeiden nostopäätös on peruutettu. Mikäs siinä. Jos oikeasti panostetaan työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin, voi peruutuspäätös ollakin oikea ja aiheellinen. Pahasti vain pelkään, että tästä päätöksestä seuraa vain lisää kiusaa opiskelijoille. Meitä kun on niin helppo kurittaa, kun takana ei ole isoja rahoja tai isoja järjestöjä. Huoh.

Kyllä nyt ollaan kriisissä

On ollut hieman hämmentävää seurata eläkeiän nostoaikeista seurannutta keskustelua. Toisaalta vaikuttaa siltä, että kahden vuoden korotus on suurin ja kamalin päätös miesmuistiin. Toisaalta taas vaikuttaa, ettei vika varsinaisesti olekaan päätöksessä - se on ehkä vielä ok - vaan tavassa, jolla sen on tehty. Väärin sammutettu siis.

On ymmärrettävää, että saavutetuista eduista ei haluta tinkiä. Kukapa haluaisi. Tilanne taitaa vain olla se, että jokaisen on pakko joustaa. Meillä on edessä kaksi melkoisen suurta muutosta: eläkepommi ja suureneva vanhusväestö sekä ilmastonmuutos. Valitettavasti nykymenoa ei voida jatkaa. Me kaikki joudumme muuttamaan elintapaamme. Kaikki. Jos muutoksia ei tehdä asteittain ja kaikkia koskettavasti, joudumme me nykyiset nuoret radikaalien ja ikävien päätösten eteen. Silloin ne eivät todennäköisesti edes ole päätöksiä, kuten vielä on mahdollista tehdä, vaan välttämättömyyksien sanelemia pakkotekoja. (Sinänsä vihaan poliittista "välttämättömyyspuhetta", jossa kaikki asiat esitetään kuin ei olisi vaihtoehtoja. Jos ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei pian ryhdytä riittäviin toimii, ei vaihtoehtoja todella ole.)

Ilmastonmuutos on monessa mielessä näistä isompi. Se tulee jokaisen kotiin ja pakottaa muuttamaan konkreettisia toimintatapoja. Ei vanheneva väestökään pieni asia ole. Jos haluttaisiin turvata nykyiset palvelut nykyisellä työllisyysasteella, tarvittaisiin 8%:n vuotuinen talouskasvu. Ei vaikuta pitemmän päälle todennäköiseltä - eikä välttämättä ilmaston kannalta toivottavaltakaan.

Palvelujen leikkaaminen taas. No, ei miellytä ainakaan minua. Väestön vanhetessa palveluihin tarvittavat rahat eivät ainakaan vähene. Kyllä minä ainakin haluaisin työikäisenäkin saada terveydenhuoltoa, mahdollisille lapsilleni ilmaista koulutusta, joukkoliikennettä, puistoja, katulamppuja ja taidemuseoita. Ja olisi ihan kiva joskus vuosikymmenten päästä saasa itsekin eläkettä ja vanhusten palveluja.

Ei tämä eläkeiän nosto nyt mikään avain onneen ole. Parempi olisi pitää huolta siitä, että työntekijät voivat hyvin ja viihtyvät töissä niin hyvin, että jopa vapaaehtoisesti haluavat jatkaa yli nykyisen eläkeiän. Erilaisiin joustaviin työn muotoihin tulisi panostaa selvästi nykyistä enemmän, samoin viihtyvyyteen, työpaikan henkeen, ongelmien ratkaisuun, kunnolliseen esimiestyöhön ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Ei tämä eläkeiän nosto mikään kamala rangaistuskaan ole. En itse ole koskaan kuvitellutkaan pääseväni eläkkeelle alle 65-vuotiaana. Eikö olisi jollain tavalla reilua, että sen sijaan, että nykyiset nuoret pääsevät eläkkeelle esim. päälle seitsemänkymppisinä, iso joukko nykyisistä ja tulevista työntekijöistä jäisi eläkkeelle pari vuotta nykyistä myöhemmin? Tasattaisiin vastuuta ja ankeutta. Epäreiluinta eläkeiän nostossa ei mielestäni ole itse nosto vaan se, että se ei kohdistu suuriin ikäluokkiin. Silloin vaikutus olisi selvästi nyt suurempi kuin nyt puhutussa mallissa, jossa nosto alkaisi koskea vasta pienempiä ikäluokkia.

Ja sanonpa vielä senkin, että kun eläkeiän nosto oli osa laajempaa tavoitetta pidentää työuria kolmella vuodella, on reilua, että uudistuksia toteutetaan työuran eri päistä. Tämä työurien pidentämistavoite tuntuu olevan laajasti hyväksytty. Jos eläkeikiä ei saa nostaa, mistä työuria pidennetään? Ajamalla opiskelijat vielä ahtaammalle ja tiukempien rajoitusten piiriin? Ei kiitos.

Im memoriam

Hätkähdin eilen, kun näin Hesarin sivuilla uutisen Åke Lindmanin kuolemasta. Saman ilmiön olen havainnut itsessäni aiemminkin: vanhojen Suomi Filmien tähtien kohtalot kiinnostavat. Olen nähnyt hurjan määrän vanhoja kotimaisia leffoja, monia useita kertoja. Tykkäsin niistä vilpittömästi lapsena. Joskus yläasteella se rupesi nolottamaan - ja toisaalta aloin nähdä elokuvien tietyn banaalisuuden.

Vielä joitain vuosia sitten ihmettelin, kun jotkut tuttuni kertoivat - vallan avoimesti =) - tykkäävänsä vanhoista suomifilmeistä. Oho, voiko sen sanoa ääneen? Jotain noista elokuvista on minuun jäänyt. Kaikkia en ehkä edelleenkään kestäisi katsoa eikä niitä loppujakaan aina pysty ottamaan vakavasti. Silti ne ovat osa kulttuuriperintöämme. Joidenkin vanhojen kotimaisten kohdalla on todella ollut tilanne, että käytännössä kaikki suomalaiset olivat ne nähneet. Ja jotain kai kertoo sekin, että tunnen monia ikäisiäni, jotka katsovat vain "sitä oikeaa" Tuntematonta eli Edvin Laineen versiota vuodelta 1955.