Pikku naisia

Opetussessioni on puolessa. Olen opettanut kaksi viikkoa ja paivan ja samainen maara on edessa. Tyo on rankkaa ja valilla arsyttaa. Valilla taas tulee hyvia fiiliksia ja iloja. Oppilaat tulevat ja menevat vahan miten sattuu. Voi olla, etta joku on valissa nelja paivaa pois ja tulee sitten taas. Toinen saattaa taas tulla aina tunniksi kesken paivan. Meita periaatteessa talla viikolla ohjeistettiin luomaan kahdenkymmenen hengen ryhmat vain saannollisesti kayvista tytoista ja naisista ja kieltaa loppuja tulemasta. Varmaan se helpottaisi mutta toisaalta tuntuu tylsalta tehda tuollaista enaa tassa vaiheessa. Uusia tulee joka paiva ja vanhoista on oikeasti aika vaikea sanoa, ketka todella ovat saannollisesti kayvia. Jatkan nyt ainakin viela nain, etta ovet ovat auki kaikille.

Englannin tunnit ovat mukavampia kuin tietokoneen opettaminen. Niilla kaikki ovat mukana ja minulla on myos tulkki. Tietokonetunneilla taytyy aina yrittaa keksia muille jotain muuta tekemista, kun muutama istuu koneella. Keksiminen ei aina meinaa onnistua - ja vaikka onnistuisi, ei ohjeita valttamatta noudateta. Esimerkiksi eilen kavimme lapi pitkan listan verbeja. No tanaan pyysin oppilaita piirtamaan kuvia naista verbeista ja nimeamaan kuvat. Hah, yhtaan verbikuvaa en nahnyt. =) Lisaksi tietokonetunneilla uudet oppilaat aiheuttavat vahan ongelmia, kun joka paiva mukaan tulee joku, joka ei ole koskaan esimerkiksi kayttanyt hiirta.

Tanaan myos tanssittiin. Pidimme eilen ja tanaan tunnit niin, etta toinen vapaaehtoinen opetti vain englantia ja toinen vain tietokoneita, jotta meille jai aikaa muullekin. Eilen jaoimme oppilaat kahteen ryhmaan ja pyysimme ryhmia valmistelemaan tanssin ja esittamaan sen. Voittajaksi valitsimme tietysti sen, jossa koko ryhma oli paremmin osallisena - toisessa ryhmassa kun kavi niin, etta vain innokkaimmat paasivat osallisiksi edes tanssin suunnitteluun, saatikka itse tanssimiseen (itse esitykset olivat siis todella hyvia molemmilla). Tanaan sitten oli meidan vuoromme oli oppilaina. Tanssiminen oli mahtavaa! Olin osan aikaa aika pihalla enka enaa muista askelten jarjestysta mutta oli hauskaa. Lisaksi oli mielestani todella hyva, etta tytot ja naiset nakivat, kuinka emme osanneet mitaan ja paasivat vahan nauramaankin meille. Erityisesti on mielestani aina hyva, jos intialaiset paasevat edes vahan nauramaan englantilaisille. =)

Tanssi on taalla aivan eri roolissa kuin Suomessa. Monet ujot ja hiljaiset tytot voivat intoutua todellisiksi tanssijoiksi. On uskomatonta, kuinka tanssit ja laulut osataan - kun yksi alkaa laulaa, muut osaavat yhtya mukaan ja tietavat, millainen tanssi tahan lauluun kuuluu! Selitapa naille sitten, etta meilla ei ole ihan tallaista tanssiperinnetta Suomessa... Jo pienet lapset tanssivat. Meilla on jatkuvasti yleisona myos poikia. Eras ehka noin seitsemanvuotias poika irrotteli eilen oikein kunnon Bollywood-liikkein. Oli valilla vaikea pitaa vakavaa naamaa, kun poika paasteli oikein kunnon viettelyeleita. =)

Eras tytoista on niin tuttu. Tunnistan itseni niin hyvin. Han istuu yleensa eturivissa, on aina nopein ja osaa todella hyvin. Kun joudumme odottamaan hitaampia, naen, etta hanta arsyttaa mutta han silti odottaa hiljaa. Han vetaytyy vahan sivummalle tanssien aikana ja on melko ujo. Oih, peruskouluajat!