Tahdotko tanskalaiseksi?

Eläköön porvarihallitus. Tanskassa otetaan toukokuussa käyttöön tanskalaisuustesti maan kansalaisuutta hakeville. Testin 40 kysymyksestä pitää tietää 70%, jotta voi saada kansalaisuuden. Testin läpäisyn lisäksi täytyy mm. olla asunut riittävän monta vuotta Tanskassa, todistaa, että on viimeisestä viidestä vuodesta neljänä elättänyt itse itsensä, ja osata maan kieli tarpeeksi hyvin.

Hesari esitteli muutamia kysymyksiä, joita testissä käytetään. En olisi tiennyt niistä yhtäkään - eikä arvioiden mukaan tiedä enemmistö Tanskan kansalaisistakaan. Tuskin selviäisin kovin hyvin vastaavasta Suomea koskevasta testistä. Ajankohtaiset, historiaa koskevat tai yhteiskunnalliset ehkä vielä irtoaisivat. Mutta urheilu, maantieto. Oivoi.

Vastaavia testejä on käytössä muutamassa muussakin maassa. Todella pelottavaa. Mitä enemmän tiedämme maailman ongelmista, mitä enemmän pakolaisia ja maahanmuuttajia on, mitä enemmän katastrofit koskettavat kaikkia ihmisiä, sitä enemmän haluamme sulkea maittemme rajat. Sairasta.

Mustikkasoppaa

Mustikkasoppaa aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. Välissä ehkä vähän lakritsaa tai suklaata. Sekä paljon finrexiniä. Siinä onkin suunnilleen kaikki, mitä olen pariin viime päivään pystynyt syömään. Flunssa on vienyt ruokahalun siinä samalla, kun on tehnyt olon aika lailla kamalaksi.

Jos saan itseni kuntoon, menen torstaina Turun ylioppilaskuntien ja opiskelijakunnan yhteiseen Interaktiiviseen vaalikoneiltaan. Tarkoituksena on valita opiskelijoiden eduskunta vaalikoneen avulla. Yleisö päättää, mitä mihinkin kysymykseen vastataan, ja näiden vastausten perusteella sitten katsotaan, ketkä tulisivat valituiksi. Kiinnostavaa nähdä, millainen on kymmenen kärki=).

Melkein kilttiä politiikkaa

Nuori ja nainen – kaksinkertaiset vaatimukset kiltteydestä. Enää emme kuitenkaan voi jäädä kiltteinä odottamaan. Jos nuoret seisovat hiljaa sivussa, suuret ikäluokat jättävät meille lähes elinkelvottoman maapallon ja suunnattoman eläkepotin maksettavaksi. Kiltin tytön kasvatuksella naiset taas saavat ikuisesti hakata päätään lasikattoon. Ei, kiltteyden aika on ohi. Nyt on vuorossa melkein kilttiä politiikkaa.

Vaalisivuni löytyvät osoitteesta www.siniterava.fi.

Nouseeko jo?

SYL on saanut kaikkien puolueiden puheenjohtajilta lupauksen siitä, että kukin puolue haluaa nostaa opintorahaa 15% 1.1.2008 alkaen. Alkaa jo vaikuttaa lupaavalta. Jos tämän jälkeen opintorahan korotusta ei kirjata hallitusohjelmaan, huomioida talousraameissa ja lopulta toteuteta, tulevien hallituspuolueiden uskottavuus ropisee kyllä ainakin minun silmissäni pohjamutiin. Tiedote asiasta löytyy täältä.

Sen sijaan suomalaisen maksuttoman koulutuksen tulevaisuus huolestuttaa oikeasti. Arvon Heinäluomakin kun on mennyt laukomaan, että lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolisille voisi ehkä kuitenkin harkita, etteivät demaritkaan välttämättä vastusta niitä. Vanhanenhan vakuutti jo aiemmin, että jos SDP ei olisi vastustanut, kepu olisi ottanut käyttöön lukukausimaksut jo tällä vaalikaudella. RKPllä tuskin olisi ollut mitään sanottavaa. Kun kokoomuskin on lukukausimaksujen kannalla, pelkään, ettei niitä juuri voi välttää.

Voi mitä ahneutta.

***

Eilen oli laskiainen. Tapahtuma onnistui mukavasti, mistä näin yhtenä pääjärjestäjistä saa olla iloinen. Vähemmän iloa tuo se, että flunssani tuli takaisin. Tämä päivä on kulunut sängyssä maaten, kuumaa juoden ja uikuttaen. Pois ovat saaneet jäädä niin edari, eduskuntavaalivaikuttaminen kuin laskiaistavaroiden palautuskin.

Aika-ajatuksia Elviksen äärellä

Hesarin C-sivulla sattui silmään pieni juttu siitä, että kesällä tulee 30 vuotta Elviksen kuolemasta. 30! Juurihan kuukausiliitteessä oli pitkä juttu 20-vuotismuistopäivän yhteydessä. Vaan onhan siitä 10 vuotta, kun tarkemmin ajattelee. Oli kesä 1997, ala-aste oli loppunut ja olimme kuukauden matkailuautolomalla ympäri Eurooppaa. Juuri kyseisen Elvis-jutun myötä aloin lueskella kuukausiliitettä säännöllisesti, vähän myöhemmin aina ja kokonaan.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut valtavasti. Tuntuu, että todella monet asiat ovat muuttuneet, myös minä itse. Monella tavalla koin silloin olevani jo ihan "aikuinen". Nykyään taas koen itseni monesti vielä lapseksi, ainakin kovin nuoreksi.

Toki sellainen vielä olenkin. Asiat vain tapahtuvat niin nopeasti. 22-vuotiaaksi mennessä olen ehtinyt opiskelujeni puoliväliin ja tehnyt ensimmäisen tieteellisen tutkimukseni. Olen asunut pitkään yksin. Olen rakastunut ja rakastan ihmistä, jonka kanssa haluan olla lopun ikääni. Olen ehdolla kolmansissa vaaleissani; eduskuntavaaleissa, joihin loppujen lopuksi ei kovinkaan moni meistä päädy. Olen ollut perustamassa Amnestyn paikallisryhmää, ollut aktiivina toisessa ja joutunut havaitsemaan, ettei aika riitä muuhun kuin pikavetoomuskirjoittamiseen. Olen puheenjohtanut yhtä vihreää järjestöä, ollut perustamassa toista, ollut valtakunnallisen opiskelija- ja nuorisojärjestön varapuheenjohtaja ja yhdeksän kuukauden kuluttua ensimmäisestä vihreästä luottamustehtävästäni istuin jo puoluevaltuuskunnassa. Olen pitänyt puheen eduskuntatalon portailla ja istunut sorvaamassa vaaliohjelmaamme. Olen ylioppilaskuntani hallituksessa vaikutettuani sitä ennen monessa eri opiskelijapoliittisessa elimessä. Olen puheenjohtanut lukemattomia kokouksia, pitänyt puheita ja kirjoittanut. Olen polttanut itseni loppuun ja ymmärtänyt, kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta ja rakastaa itseään.

ViNOn vaalisivut auki

ViNOn vaalisivut on avattu! Käykääpä ihailemassa. Olen vieläkin aika lailla tyytyväinen osallisuudestani vaaliohjelman työstämiseen=).

Tulin hetki sitten kotiin Turun ylioppilaskuntien ja opiskelijakunnan yhteisestä rusettiluistelusta. Oli mukavaa, että paikalla oli suuri joukko vaihto-opiskelijoita - taisi olla enemmistö osallistujista - joista monet olivat suunnilleen ensimmäistä kertaa luistimet jalassa. Ihanaa, että rohkenivat tulla.

Suloista ystävänpäivää kaikille!

Kahvila Runossa

Runo-kahvila on Tampereella. Olen siitä melkein kateellinen. Runokirjoja lojumassa joka paikassa, plyysihuonekaluja, paljon leivonnaisia, maalauksia, kattokruunu - ja vessa, jossa punaiselle seinälle on maalauttu kultaisella maalilla mietelauseita. Vaikken ikinä voisi sisustaaa kotiani samoin, paikka on ihana tyyliltään ja tunnelmaltaan. Onneksi meillä on Mansikkapaikka, muuten Tampere johtaisi huimasti.

Oli ihana istua pari tuntia kahvilassa. Juoda suuri kupillinen chai-teetä, lämmittää käsiä kupin ympärillä. Aiemmin tarpoa lumessa järven jäällä, myöhemmin mennä elokuviin. Kunpa kaikilla olisi mahdollisuus elää tällaisia päiviä.

Kuvittelin vuonna 2005, että vapaa-aika voi olla pelkkää tekemistä: järjestötoimintaa, politiikkaa, liikuntaa. Ei juurikaan ollut hetkiä, jolloin en olisi ollut menossa ja tekemässä. Niin ei voi elää, sain havaita. Tarvitsemme päiviä, jolloin saa tehdä laiskoja asioita, mukavia asioita, olemattomia asioita. Levätä ja rentoutua. Itse opettelen sitä. Tänään oli sellainen päivä.

Onkin uskomatonta, että yhteiskuntamme kuvittelee, että ihminen voi elää jatkuvassa kiireessä, tekemisessä ja saavutettavuudessa. Joka hetki tulee olla tehokas ja menestyvä. Ei, pikemminkin pitää olla riittävästi, mahdollisimman paljon hetkiä, joista voi nauttia.

100. postaus kai oikeuttaa hiljaisuuden?

Uskomaton viikko. Flunssan lisäksi kamala kiire. Meilit hukkuu inboxiin, päässä on pieni kaaos eikä tänne ole ehtinyt kirjoitella. On sentään saanut tehdä ihan mukavia asioita. Viikonloppu sujuukin Tampereella. Huomenna on Vinon hallituksen kokous ja vaalibileet, joissa Amu pääsee ääneen. Nämä ovat niitä virallisia syitä. Parasta kuitenkin on hengata muu aika Annan kanssa.

Äsken huvitimme itseämme katsomalla Ice Age kakkosen. Toivottavasti ilmastonmuutoksen ei tarvitse edetä ihan yhtä pitkälle ennen kuin siihen aletaan suhtautua vakavasti=).

Karhunpoika sairastaa

Neljäs päivä kuumetta. Alkaa ärsyttää. En uskaltanut mennä TYYhyn torstaina enkä perjantaina. Tänään taas piti jättää valtuuskunta väliin. Möh möh. Saisi jo loppua.

Iloista sen sijaan on, että muutamassa päivässä feministisessä aloitteessa on jo 600 allekirjoittajaa!

Pettääkö Heinäluoma?

Heinäluoma lupaili eilisessa vaalitentissä, että jos veronalennuksia tehdään, ne pitää ohjata työnverotukseen ja pieni- ja keskituloisille. Kovin samansuuntaisia puheita kuin ne, joita Lipponen julisti neljä vuotta sitten. Lipposen lupaukset on petetty moneen kertaan. Punamultahallituksemme kun on alentanut roimasti veroja. Ensin tuloverotusta leikattiin kunnolla heti vaalikauden alussa. Valtion tuloveroasteikkoa kevennettiin 0,5 prosenttia. Vuositasolla kyseessä oli liki 300 miljoonan euron veroalennus. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Hallitus poisti myös varallisuusveron. Tämän veronalennuksen kustannukseksi arvioitiin 70-130 miljoonaa euroa. Näiden toimien lisäksi veropohjaa on kavennettu mm. opintolainan verovähennysoikeudella ja alkoholiveron alennuksella.

Demarien takki kääntyi kunnolla. Samoin kävi keskustalle, joka ennen viime vaaleja vastusti sekin kovin veronalennuksia. Nyt Vanhanen sentään lupaa suoraan veronalennuksia. Jos vaalien jälkeen muodostuu uusi punamulta, pettääkö Heinäluoma lupauksensa?

***
Tänään ilmestyi Amnestyn jäsenlehti. Jos saatte sen käsiinne, lukekaa heti alkuun Tiitu Takalon sarjakuva ja toim.huom. -palsta. Osuvia molemmat.