Sini Terävä: huhtikuuta 2008

Minun järjestöni

Lauantaina pääsin juhlimaan yhden järjestöni viisivuotistaivalta. Varsinaisesti se tosin perustettiin jo loppuvuodesta 2002, mutta tämä oli ihan hyvä vaihe juhlia=). Toisen järjestöni viittä vuotta päästään juhlimaan tämän vuoden lopulla.

Järjestöt ovat tietysti Turun opiskelevat vihreät ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto. Molemmille olen antanut paljon ja molemmilta olen saanut paljon. Molempiin järjestöihin tunnen vahvasti kuuluvani. En ole vain vihreä, olen vinolainen. Ja Vinossa olen juuri tovilainen.

Tovi oli ensimmäinen puheenjohtajuuteni. Siitä on nyt kolme vuotta. Olen järjestön kolmas puheenjohtaja. Olin vaiheessa, jossa tiettyjä asioita oli jo vakiinnutettu, mutta jossa järjestöä sai yhä rakentaa. Eteenpäin on menty. Seuraajani oli ensimmäinen, joka ei uuvuttanut itseään Tovi-vuonnaan. Hänen seuraajansa taas oli ensimmäinen, joka toimii kaksi vuotta puheenjohtajana.

Vinon varapuheenjohtajana olin 2006. Tällä hetkellä en ole Tovissa virallisesti mukana. Vino sen sijaan on yhä vahvasti myös arkielämässäni mukana. Viime vuonna olin hallituksessa ja tänä vuonna opiskelijavaltuuskunnassa. Olen myös toista kautta puoluevaltuuskunnassa Vinon edustajana; tällä kaudella vedän myös Vinon valtuuskuntaporukkaa.

Molemmissa järjestöissä olen ollut järjestämässä tapahtumia, vetämässä kokouksia, jakamassa flaiereita, pitämässä puheita, kirjoittamassa toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia. Olen ollut mukana kirjoittamassa Tovin periaateohjelmaa. Vinon eduskuntavaaliohjelma syntyi vetämässäni työryhmässä. Hetkittäin olen tehnyt molempia järjestöjä melkein täyspäiväisesti. Molemmissa järjestöissä olen nauranut paljon, molempien aikana olen itkenyt.

Molemmat ovat järjestöjä, joita sietää juhlia!

(kuvassa kaikki Tovin puheenjohtajat)

Hyvä Suomi

Tänään on Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden muistopäivä. Tapahtumasta on kulunut 22 vuotta. Ilmeisesti aika on ollut liian pitkä tai muisti liian lyhyt, sillä eilen jätettiin hakemus uudesta ydinvoimalasta. Näin meillä.

Miten voi olla jo torstai?

Mihin tämä viikko on mennyt? Mä en ole ollenkaan päässyt mukaan. Tuntuu, että kaikkina päivinä on ollut jotain menemistä, ja siinä se viikko on kulunut. Oon ehkä edelleen vähän nukuksissa viikonlopun Kemin reissun jälkeen. Oli hyvä valtuuskunta, mutta ne matkat oli vähän liikaa.

Huomenna on kevään viimeinen tentti. Sitten on viikko lomaa ennen harjoittelun alkua (5.5.). Lomaviikkoon sattuvat mm. Tovin viisivuotisjuhlat ja vappu=).

On ollut niin aurinkoista ja unista, etten ole ajatellut juuri mitään=). Tämän päivän Turun Sanomissa oli hyvä Jokisipilän kolumni. Eilisessä edarissa ajattelin varmaan jotain - ainakin pidin lukuisia puheenvuoroja=). Pitkään näytti, että koko kokouksessa puhuvat tasan kaksi naisedaattoria. Onneksi tilanne vähän parani loppua kohti (saldo taisi nousta viiteen tai kuuteen). Vaikka niinhän se on, että puhetta dominoivat muutamat ihmiset. Koska eniten äänessä olevat ovat miehiä (okei, paitsi minä), huomio kiinnittyy naisten hiljaisuuteen. Mutta todellisuudessa enemmistö miehistäkin on hiljaa. Saisi sitä jotain sanoa, kun on kerran tullut johonkin tehtävään valituksi.

Tenttisalin laidalta

Olin tänään (toivottavasti) viimeisessä poliittisen historian aineopintojen tentissä. Tentin alkamista odotellessa ja tentin aikana ehti tehdä hyvin havaintoja.

1. Tenttijöissä oli hyvin vähän tuttuja. Tulee vanha olo.

2. "Markus Lahden kuoreen." Suunnilleen joka kolmas tenttijä tuntui olevan tekemässä kypsyysnäytettä. Taitaa tutkinnonuudistus purra.

3. Publicumissa on yhä edelleen kylmä.

4. Käsinkirjoituskyky on heikentynyt lukioajoista. Käsi oli ihan väsy reilun kolmen konsun kirjoittamisesta.

Liittarin jäljiltä

Viikonloppuna oli Vinon liittari Tampereella. Kokous oli samassa paikassa kuin ensimmäinen Vino-tapahtumani eli syysliittari -04. Päädyin siinä sitten laskemaan, että meitä, jotka olimme paikalla molemmissa liittareissa, ei kovin montaa ollut. Sormet riittävät hyvin laskemiseen. Hui.

Liittarissa hyväksyttiin periaateohjelma. Pitkähän se on, mutta sisällöltä hyvä. Oikoluku on vielä käynnissä, mutta ehkä myöhemmin linkitän sen luettavaksenne=).

Periaateohjelman tekoon en osallistunut, mutta liittarissa oli myös eräs itseäni paljon työllistänyt asia. Siellä nimittäin avattiin Vinon maksuttoman koulutuksen kampanja Vaara uhkaa! Sitä on tässä väännetty pienellä porukalla pitkin alkuvuotta. Nettisivuilta löytyy tekstiä aika reippaan puoleisesti, mutta suhteellisen hyvän kuvan kampanjasta saa liittarikannanotostamme (jonka muuten eräs on kirjoittanut=)):

ViNO: Maksuton koulutus perustuslakiin

Kannanotto
13.4.2008

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) vaatii
kevätliittokokouksessaan Tampereella maksuttoman korkeakoulutuksen
kirjaamista perustuslakiin.

"Tällä hetkellä perustuslaki takaa maksuttoman peruskoulutuksen
kaikille. Kuitenkin maksuton korkeakoulutus on välttämätön tae
suomalaisen tasa-arvon ja kilpailukyvyn säilymiselle. Eri tahot
pyrkivät romuttamaan koulutuksen maksuttomuutta. Vain
perustuslakikirjaus voi varmasti taata maksuttomuuden," selittää ViNOn
puheenjohtaja Laura Nordström vaatimusta.

Nykyinen hallitusohjelma on lähtenyt maksuttomuuden heikentämisen
tielle tilauskoulutuksen ja EU/ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden
maksullisten maisteriohjelmakokeilujen myötä. Maksuja perustellaan
yliopistojen kansainvälistämisellä. ViNO näkee tämän vääränä suuntana.

"Yliopistojen kansainvälistäminen on tärkeä tavoite. Hallitus on
kuitenkin valinnut täysin väärät keinot. Ylioppilaskuntien tekemän
tutkimuksen mukaan 60% Suomessa opiskelevista kansainvälisistä
opiskelijoista ei olisi tullut Suomeen, jos koulutus olisi ollut
maksullista," Nordström jatkaa.

ViNO näkee tilauskoulutuksen ja lukukausimaksukokeilun ensimmäisenä
askeleena kohti kaikille kohdistuvia lukukausimaksuja. "Jo nämä
kokeilut murentavat koulutuksen tasa-arvoa. Uhkana on lisäksi, että
maksuja laajennetaan vähitellen. Esimerkiksi Saksassa kaikkien
opiskelijoiden lukukausimaksuihin päädyttiin juuri pienemmälle
ryhmälle kohdistettujen maksujen kautta. Tämä kehitys on katkaistava
alkuunsa. Korkeakoulutuksen maksuttomuus on turvattava myös
tulevaisuudessa kirjaamalla se perustuslakiin.", vaatii ViNOn
opiskelijavaltuuskunnan jäsen Erkki Perälä.

ViNOn kevätliittokokouksessa aloitettiin kampanja maksuttoman
koulutuksen puolesta. Kampanjan nettisivuilla (www.vaarauhkaa.info)
voi tehdä mm. henkilökohtaisen säästösuunnitelman omien lasten
lukukausimaksujen maksamiseksi.

Kirjaston kauneutta

Olin tänään poikkeuksellisesti kaupunginkirjastolla lukeamassa (yleensä luen kotona tai yliopiston pääkirjastolla). Samalla tuli taas ihailtua uutta pääkirjastoamme. Ei se nyt ulkopuolelta mikään kauneuskuningatar ole, mutta ihan passeli kuitenkin, ja sisältä sekä kaunis että mukava. Ei kai ole ihme, että tällaista puupöhköä miellyttää runsas puunkäyttö=). Lukusalin pöydät ovat ihanat: lämmintä, vahvaa puuta. Myös sekä lukusalin tuolit että sinne tänne sijoitellut nojatuolit ovat ihmeen mukavia.

Olen ehdottomasti kirjastoihminen. Olen koko opiskeluaikani ostanut tasan yhden tenttikirjan. Kaikki muut olen saanut jostain kirjastosta - ja niitä kirjoja on kyllä ollut paljon. Edes kolmesta pääsykoekirjasta en yhtä ostanut, koska sain sen koko kevään ajaksi lainaan Riihimäen kirjastosta.

Riihimäen kirjasto herättää vieläkin niin lämpimiä ajatuksia. En uskalla arvata sen paremmin kuinka monta kertaa olen siellä käynyt kuin kuinka monta kirjaa olen sen hyllyistä lukenut. Tiedän edelleen aika hyvin, mistä mitäkin aihepiiriä pitää etsiä. Vasta täällä olen tajunnut, että aika luksusta on sekin, että saattoi vain viedä tiskille listan kirjoista, jotka varastosta halusi, ja henkilökunta lähti hakemaan niitä saman tien.

Kirjasto on yksi rakkaimmista julkisista palveluistani. Vaikka kirjoja onkin mahtava omistaa, kirjasto on palveluna aivan mieletön! Kuka tahansa pääsee sivistämään itseään, etsimään tietoa, nauttimaan sanoista. Yksi lempirentoutumiskeinoistani on käydä ostamassa irtokarkkeja, lainaamassa pinollinen (hömppä)kirjoja ja viettämällä ilta niiden parissa. Toimii poikkeuksetta=).

Pieni hetki

Eilen satoi käytännössä koko päivän. Oli harmaata ja ankeata. Olin illalla nia-tanssissa. Kun oltiin päästy jo lopun hidastuneisiin liikkeisiin, oli hiljaista ja hetkeksi aurinko tuli esiin ja paistoi sisään salin ikkunoista.

Kotirauhaa

Kuulin tänään Väestöliiton Kotirauhaa-kampanjasta. On hyvä, että lähisuhdeväkivallasta puhutaan yhä enemmän ja että yhä useammat tahot puhuvat siitä. Kotirauhaa-kampanjan taustalla on Euroopan Neuvoston suositus jäsenmailleen kampanjoida naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Myös YK puhuu asiasta.

Tämänkin kampanjan nettisivuilta löytyy lista päättäjille. Kunpa niitä tavoitteita toteutettaisiin - se pelkkä puhuminen ja valistaminen kun ei vielä riitä. Kampanjassa todetaan hyvin, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikos: "Suomi ei ole täyttänyt kansainvälisiä velvoitteitaan naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyössä. Suomi on saanut asiasta huomautuksia YK:n eri elimiltä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. Pitkäaikainen, kansainvälinen kokemus on osoittanut, että parisuhdeväkivallan erikoisluonteen takia sen uhrit tarvitsevat nimenomaan heille tarkoitettuja palveluja." Silti esimerkiksi turvakoteja on liian vähän, kunnat ovat laiskasti laatineet toimintaohjeita, lähisuhdeväkivalta on edelleen asianomistajarikos (tähän on onneksi tulossa muutos) eivätkä viranomaiset läheskään aina tunnista - tai halua tunnistaa - lähisuhdeväkivaltaa.

Saatiinkin Cai-Göran

Kuulin ulkoministerin vaihdoksesta eilen lounaalla kaveriltani. Luulin sitä aprillipilaksi. Täytyy tunnustaa, että ero yllätti. Vaikka Kanervan touhuilu on ollut todella typerää, en luullut Kokoomuksen tällaiseen ratkaisuun päätyvän. Vaan onpa ihan mukavaa saada hallitukseen toisenlainen "naisten mies" - ei niitä feministejä siellä liikaa ole.

Kotiseutukuulumisia

Takana on mahtava reissu! Kun Etelä-Suomen kuumat kaupungit on nähty, suuntaammeko seuraavaksi Kemiin ja Kolariin?

Perjantaina suunta kulki Forssaan, jossa vietettiin ensimmäinen päivä ja yö. Lauantaina nähtiin Riihimäki ja Kouvolan yöelämä sekä Myllykosken keskeiset nähtävyydet. Sunnuntaina suunta kulki kotiin päin. Tuli keskusteluissa pohdittua yo-kuntaelämääkin, mutta aika hyvin pidättäydyimme=). Sen sijaan kunnostauduin mm. keskustelussa skoottereista ja muista pienistä kaksipyöräisistä...