Ja maa makaa

Oli taas leppoisaa lukea aamun lehteä. Vaalirahoitussotku sen kun sakenee. Demarit tahtovat maisteriveron. Innovaatioyliopistosta tulee Aalto-korkeakoulu. Kohta meillä on sitten varmaan Kehittyvien maakuntien Suomi -yliopisto.

Suklaa on jumalten ruokaa. Ja ihmisten.

Tulin viiden jälkeen töistä kotiin. Lösähdin sängylle, otin kirjan käteen ja yöpöydälle pari palaa suklaata. Ihanaa. Olin kyllä ajatellut lähteä lenkille, mutta parempi näin. Oli vapaa ilta ja olisi hyvin voinut esimerkiksi kirjoittaa kunnallisvaalijuttuja. En kirjoittanut. Jo nyt voin kuitenkin sanoa, että yksi teemoistani tulee liittymään ihmisten hyvinvointiin ja jaksamiseen=). Meillä tulee olla oikeus rentoutua, myös meillä poliitikoilla.

Pienillä asioilla voi saada niin paljon lisää elämänlaatua. Syön paljon herkkuja, varsinkin suklaata. Poden siitä säännöllisesti huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta se antaa elämääni paljon. Kun aamulla herääminen on kamalaa, pala suklaata helpottaa. Kun tekeminen stressaa, suklaa tuo apua. Erilaisiin kipuihin kokeilen ensiavuksi ensin suklaata ja sitten vasta lääkkeitä. Toisaalta suklaa on osa arkipäivää, mutta se tuo silti mukanaan vähän luksusta. Sen avulla tuntee hippusen hemmottelevansa itseänsä. Onko se sitten niin pahasta? Ei minusta, ja siksi pyrinkin voittamaan kaloreilla pelottelevat äänet.

Maanantaina kävin juoksemassa ja huomasin jälleen, etten ole mikään juoksija. Se ei yksinkertaisesti ole kivaa. Happi loppuu ja keuhkoihin sattuu. Miksi sitä sitten pitää tehdä? Toki "kaikki" juoksevat ja se on osoitus hyvästä kunnosta ja hienoa ja ties mitä. Se ei kuitenkaan tuo minulle hyvää oloa kuin korkeintaan jälkikäteen. Liikunnan pitäisi olla mukavaa ja tuntua hyvältä. Jos se ei sitä ole, kannattaa vaihtaa lajia. Taidan etsiä nyt kesäksikin jotain muuta liikuttavaa - syksyllä pääsen toivottavasti taas Yliopistoliikunnan nia-tanssin ja pallojumpan pariin!

Pieniä asioita. Suuria asioita.

Se on pieni. Ja valkoinen. Ja sievä.

Tämä on ensimmäinen julkinen teksti uudella koneellani. Se on ostettu nelisen tuntia sitten. Ja se on niin söpö.

Sinä olet ihminen. Muistatko?

Kuuntelin tänään junassa pitkästä aikaa Zen Cafeen kappaleen Ihminen. Sanat muistuttivat liian paljon todellista elämää. Itse olen viime aikoina muistanut melko hyvin olevani ihminen. Silti kiireen keskellä käy ihan liian helposti niin, että unohtaa miettiä, miksi tekee asioita ja ovatko ne oikeasti niin tärkeitä, kuin sillä hetkellä tuntuu.

Minä opettelen vähä vähältä arvostamaan itseäni ja hyvinvointiani enemmän kuin jokapäiväisiä tekemisiä. Yhteiskuntaa katsoessa vaikuttaa vain, että liian harvalla on tähän mahdollisuus.

tunkkaisia vaatteita
lattialta keräät ja
nyt on kiire
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy

aamukahvi ruuhkassa
autot, bussit, tungosta
nyt on kiire
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

työpaikan käytävä
katseet tuntuu selässä
nyt on lujaa mentävä
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet jälkiä hangessa
nariseva haipakka pellolla

sinä olet tihkua ilmassa
ratiseva hiekka saappaissa
sinä olet syystä ja varmasta
sinä olet varjoja puistossa
pimeällä penkillä kastetta

lähikauppa palvelee
iltaan asti myöhäiseen
maksat leivän hiluilla
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy
kello käy

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet jälkiä hangessa
nariseva haipakka pellolla

sinä olet ihminen muistatko

Ja organisaatio kehittyy

Olin perjantaina osastomme kehittämispäivillä. Kyseisen osaston alla on paitsi TANE, joka on parlamentaarinen neuvottelukunta ja tavallaan vastuussa koko tasa-arvokentästä, sen kritisoinnista ja uusista ideoista, myös tasa-arvoyksikkö, joka vastaa hallituksen tasa-arvopolitiikasta.

Meitä koulutettiin mm. hyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä. Kouluttaja puhui yhdessä vaiheessa siitä, kuinka tärkeäitä ovat pienet teot, kuten esimiehen osoittama huomio esimerkiksi niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin tervehtimisessä. Eräs osaston naistyöntekijä kysyi, miten naapuriyksikön esimiehen sitten saisi tervehtimään. Johtavassa asemassa oleva mies huusi väliin vastaukseksi "Käytä lyhyempiä hameita!"

Ja tasa-arvohan on Suomessa kunnossa?

Tekemistä viikonlopuksi

Huomenna on työpäivän jälkeen suunta Mikkeliin. Lauantaina alkaa jokaisen puoluetoimijan onnenpäivät, vuoden kohokohta ja huippuhetki. Tai no, puoluekokous. Tällä kertaa ohjelmassa on mm. ikääntymispoliittisen ohjelman hyväksyminen ja keskustelua puolueen strategiasta.

Jos et sattumoisin ole tulossa puoluekokoukseen, on viikonlopun ohjelmassa muutakin kiintoisaa. Suomen sosiaalifoorumi järjestetään Tampereella ja ohjelmassa on mm. Vinon seminaari maksuttomasta koulutuksesta.

Senkin kenraalinretku, senkin huijari

Kiukuttaa. Burman (Myanmarin) tilanne on todella vihastuttava. Miten kukaan voi rakastaa itseään ja valtaa niin paljon, että antaa kymmenien, satojen tuhansien ihmisten kuolla ja kärsiä? Miten nykymaailmassa on mahdollista estää kansainvälisten, humanitaaristen järjestöjen toimintaa niin totaalisesti kuin juntta tekee tällä hetkellä? Eikö burmalaisia ole kiusattu aivan liikaa jo ilman tätä kriisiäkin, saatikka sen käsittämätöntä jälkihoitoa.

Toinenkin asia kiukuttaa. Jos asiat laittaa mittakaavaan, on tämä toki todella pieni asia. Sisäinen vasemmistolainen saa vain aina lisäpontta, kun kapitalistit sössivät. Varsinkin kun ne sössivät tavalla, joka hankaloittaa tuhansien ihmisten elämää. Tällä kertaa kyse on tietenkin pankkiirikapitalisteista. Olen ollut Postipankin uskollinen asiakas. Ei se toki vuosiin ole ollut mikään kiva valtion pankki, mutta tähän asti olen silti sen kanssa elellyt. Nykyinen uudistus oli vain sen luokan heikennys, etten taida enää tätä pankkia katsella. Paitsi, että verkkopankki on nykyisellään rasittavan hidas, ovat sen palvelut muutenkin heikommat, mm. tilitapahtumien osalta. Viime kuussa Amnesty ei saanut suoraveloitustani, kun pankilla oli vähän vaikeaa. Viime viikolla sain maksukehoituksen Soneralta. Laajakaistalaskuani ei ollut maksettu. Lasku oli minulla e-laskuna, jonka olen kyllä hyväksynyt ja joka on tililtäni veloitettu. Pankki oli vain mennyt sekoittamaan viitenumerot eikä Soneralla näy, että olen maksanut. Perjantai-iltana kului jokunen hetki verkkopankin kimpussa, tänään olen soitellut Soneralle. Huomenna jatkuu asian selvittely. Enpä varsinaisesti haluaisi maksaa viivästyskorkoa pankin kämmeistä. Edessä taitaa olla "hei hei, Sampo".

Äitiyttä

Taas on palkittu sankariäitejä prenikoilla. Ilmeisesti palkittavien äitien kategoriaa on vuosien varrella laajennettu, mutta silti tuntuu, että joukko on jokseenkin kapea. Joko omia lapsia on leegio tai sitten äiti on kunnostautunut sijaisäitinä.

Miksei joskus palkita esimerkiksi "tavallista" yksinhuoltajaäitiä? Tai esimerkiksi oman äitini kaltaista naista, joka on edennyt urallaan pitkälle ja luonut sitä koko ajan ja jolla silti on kaksi täyspäistä, onnellista, aikuista lasta? Minut on laitettu hoitoon alle vuoden ikäisenä enkä varmasti ole kärsinyt siitä lainkaan. Vaikka molemmat vanhempani ovat olleet käytännössä koko lapsuuteni ja nuoruuteni töissä, olen saanut kylliksi rakkautta ja huomiota. Miksi emme palkitse näitä naisia (ja toki myös miehiä), jotka eivät uhraa koko elämäänsä lapsille vaan luovat tasapainon perheen ja työn välillä? Nämä naiset ja miehet kuitenkin pitkälti pyörittävät tätä yhteiskuntaa. Minä ainakin haluan palkita kaikkein suurimmilla ansioristeillä molemmat vanhempani ja heidän kaltaisensa, "tavalliset" isät ja äidit. Kiitos teille.

Lankaa

Puolue tarjoaa jäsenetuna Vihreän Langan. Lehti ilmestyy joka perjantai. Joka perjantai selaan sen, luen kiinnostavimmat (ja lyhyimmät) jutut ja laitan lehden pöydän nurkkaan odottamaan tarkempaa lukemista. Useammin kuin tarkempi lukeminen lehtiä kohtaa läjittyminen. Jossain vaiheessa läjä kasvaa, selaan lehdet uudestaan ja laitan ne paperinkeräykseen.

Selatessani olen kiinnittänyt huomiota pieneen yksityiskohtaan. Lanka on julkaissut jo jonkin aikaa lyhyitä otteita kolmesta blogista. Siteeratuista on yleensä kaksi miestä ja yksi nainen tai kolme miestä. Koskaan en muista nähneeni kahta naista saatikka kolmea. Ei-helsinkiläisten määrä on samaa luokkaa kuin naisten.

Langan uudet nettisivut vaikuttavat kiinnostavilta. Ehtisiköhän niitä joskus lukea?