Elää kuin opettaa

Mielestäni opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus ja oikeus keskittyä työhönsä - opiskeluun. Opiskelijoilla tulee olla riittävä toimeentulo ilman työssäkäynnin pakkoa, riittävästi aikaa opiskella itselleen sopivalla tavalla ja levätä sekä riittävästi akateemista vapautta kootakseen itselleen sopivan kokonaisuuden.

Näin ei valitettavasti kovin usein ole. Yhteiskunta vaatii jatkuvasti lisää, opintoraha on pidetty pienenä ja opintoaikoja rajattu. Opiskelijoita ajetaan putkeen. Kun tarpeeksi kauan ajetaan, alkaa itsekin ajatella putkimaisesti. "Olen opiskelija, mun on opiskeltava ja käytävä töissä, oltava tehokas koko ajan."

Yritän toisin. Jos kerran puhun opiskelijoiden oikeudesta keskittyä opiskeluun ja oikeudesta vapaa-aikaan, voisin yrittää toteuttaa sitä omassa elämässäni. Tähän asti olen pärjännyt ilman lukuvuosien aikaista töissäkäyntiä, mutta kesätöitä olen pitänyt itsestään selvinä ja stressannut keväisin hakuprosessissa. Vaikka puhun oikeudesta lepoon ja vapaa-aikaan, olin suistunut siihen putkeen, jonka mukaan on ihan ok, että opiskelijoilla ei ole koskaan lomaa.

Viime kesänä en ollut töissä. Tarvitsin lomaa todella paljon. Siksi tuntui entistä pakottavammalta mennä tänä kesänä töihin. Enhän voi olla kahta kesää ilman kesätöitä!

Miksen voi? Miksen voi opiskella myös kesällä, tehdä sitä oikeaa työtäni? Miksen voi pitää vaikka kuukauden lomaa?

Huoli rahasta ja kokemuksen vähäisyydestä vaikeutti päätöstäni. Olen elänyt ilman opintolainaa. En halua elää velaksi, en halua lisätä epävarmuuden tunnetta työllistymisestä velkataakalla. En myöskään halua toista loppuun palamista opiskeluaikana. En halua putkea, jossa on "vaan pakko" tehdä asioita. Haluan vaihtoehtoja, haluan elää niin kuin tuntuu hyvältä. Haluan pitää huolta jaksamisestani. Haluan kunnioittaa oikeuttani opiskella.

Haen muutamaa kiinnostavaa kesätyöpaikkaa, mutta en lähde juoksemaan kaikkia kauppoja ja kahviloita läpi. En ryhdy feissaamaan tai siivoamaan. Jos en saa niitä kiinnostavia paikkoja, opiskelen ja pidän lomaa. Elän kuin saarnaan.

Syrjintähän on ihan okei

Olen parin viime päivän sisällä törmännyt jokuseen kiintoisaan tekstiin.

Tenttikirjani (Seikko Eskola: Historian kuolema ja kulttuurien taistelu) käsitteli tautien osuutta historiassa. Tuskin kellekään on enää uutinen se rooli, joka mikrobeilla oli Amerikan valloituksessa. Eräs kirjassa käytetty esimerkki oli Havaiji. Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat saarelle 1700-luvulla. Jonkin ajan kuluttua väestöstä ei ollut kovinkaan paljon jäljellä. Syynä olivat sukupuolitaudit. Taudit olivat vieraita havaijilaisille eivätkä siten passanneet lainkaan asukkaiden seksuaalikulttuuriin. "Heillä ei ollut muinaisten hebrealaisten ja kristittyjen pitkää kokemusta sukupuolitaudeista" -lause sai minut pohtimaan, mikä rooli sukupuolitaudeilla on mahdollisesti ollut länsimaisessa ja juuri kristillisessä seksuaalimoraalissa. Pidättyväisyyttä - varsinkin naisten - on perusteltu monin raamatullisin tavoin, mutta oliko syntikäsitysten ja -oppien taustalla kuitenkin osin käytännön kokemukset: ikävästi leviävät ja tuhoisat sukupuolitaudit?

Kristillinen moraali on muutenkin ollut pohdinnan alla. Eräs väitöskirja kun esittää, että kirkollisen oikeuden mukaan naispappien kanssa työskentelystä kieltäytyminen on sallittua. Kirkollinen oikeus on vain ikävästi jäänyt maallisen oikeuden jalkoihin, vaikka sille kuuluisi autonomia. Kirkkoon liittyvissä asioissa pitäisi siis noudattaa sen omaa lakia. Ja tämä maassa, jossa islamilaisen sharia-lain noudattaminen herättää vahvoja kielteisiä tunteita lähes kaikissa.

Tuntuu aika paksulta, että jonkun oma "vakaumus" nostettaisiin tasa-arvon ja syrjinnän kiellon ohi. Väittelijä Seppänen vetoaa myös seurakunnan oikeuteen. Koska kaikki seurakuntalaiset eivät hyväksy naispappeutta, pitäisi heidän myös päästä nauttimaan "opista, jonka mieltävät oikeaksi" (lainaus HS). Mielestäni seurakuntalaisten oikeuksista on kyse vähän toisellakin tavalla. Seurakuntalaisilla on mielestäni oikeus mm. siihen, että messu tai ehtoollinen suoritetaan. Naispappeuden vastustajien takiahan ilmoitettuja jumalanpalveluksia on jäänyt pitämättä. Seurakuntalaisilla on mielestäni myös oikeus siihen, että heidän kirkkonsa noudattaa lakia, sitä Suomen lakia, jonka alaisena se toimii. Seurakuntalaisilla on myös oikeus siihen, että kirkko seuraa aikaansa eikä toimi enemmistön arvoja vastaan - suurin osa kirkkoon kuuluvista hyväksyy naispappeuden. Seurakuntalaisilla on myös oikeus olettaa, että kirkko toteuttaa lähimmäisenrakkautta omissa toimissaan ja suhtautuu siis kaikkiin työntekijöihinsä samanarvoisina.

"Ja se tekee kuusi euroa"

Olin tänään hammashygienistillä (YTHS:llä tietty). Oma aikani oli vähän myöhässä, joten sain monta monituista kertaa kuulla, kun viereisestä huoneesta huudeltiin asiakasta. Ei tainnut koskaan saapua.

On vaikea ymmärtää, miten se ajan peruminen voi olla niin vaikeaa. Samana päivänäkin peruminen on niin paljon parempi kuin jättää perumatta. Saattaa joku vaikka päästä akuuttihoitoon tilallesi. Perumatta jätetyt ajat ovat mm. YTHS:llä tosi kova ongelma. Perumattajättämismaksua on korotettu, on tiedotettu asiasta. Jokainen perumatta jäänyt aika kun maksaa aika paljon.

Kaikki muu on pelkkää retoriikkaa

Olin eilen poliittisen historian eduskuntatutkimuksen keskuksen ja taiteiden tutkimuksen laitoksen Retoriikkaa ennen ja nyt -seminaarissa. Suurin osa alustuksista oli ihan mukavia ja kiinnostavia - tosin sen ainoan, joka tunnusti tutkivansa juuri retoriikkaa, alustus oli vähän turhan hämäräperäinen.

Kiehtovin oli mielestäni Anu Kantolan Oy Suomi Ab, joka käsitteli taloussanaston tunkeutumista politiikkaan. Kantola lähti liikkeelle toisen maailmansodan jälkeen syntyneestä toiminnasta, joka halusi estää natsismin kauhut ja kommunismin, jonka se uskoi aiheuttavan samaa. Tarvittiin uusia ajatuksia ja uutta sanastoa. Tässä toiminnassa oli mukana mm. Friedmannin ja Hayekin kaltaisia nimiä. Nämä uudet ajatukset alkoivat saada kannatusta 1970-luvulla, kun vanhat aatteet olivat mm. öljykriisin ja työttömyyden myötä kriisissä.

Tässä uusliberalismin synnyssä ja kannatuksen laajenemisessa - Thatcher, Reagan, Kohl, Holkeri - ei sinänsä ole uutta. Tässä samassa yhteydessä syntyi myös poliittinen talouskäsitepuhe. Toki jo Adam Smithin ja Karl Marxin myötä taloudellisella sanastolla oli keskeinen roolinsa politiikassa, mutta se oli ennen 1970-lukua rajoitetumpi.

Anu Kantola nosti Joseph Schumpeterin aikamme tärkeimmäksi poliittiseksi filosofiksi. Schumpeterin innovaatioiden tukemiseen perustuva ajattelu on vaikuttanut syvällisesti politiikkaan 1970-luvulta lähtien. "Talouskasvu vaatii innovaatioiden tukemista." Ei kovin vieras väite. Schumpeter esitti sen 1940-luvulla, ja nykyään sitä toistelevat kaikki.

Tämä olikin se Kantolan alustuksen kiinnostavin osio. Schumpeterin innovaatiouskoon liittyy vahvasti usko teknologiaan ja sen hyödyllisyyteen. Tämän ajattelumallin myötä teknologiasta on tullut lähtökohtaisesti kaikkia hyödyttävä asia - Nokian etu on Suomen etu. Politiikka on kaventunut, on syntynyt teknokratia.

Kun tämän sitten yhdistää suomalaiseen konsensuskulttuuriin, saa mielenkiintoisen tilanteen. Kaikki tunnustavat tämän talous- ja teknologiasanaston. Kun vielä joitain vuosikymmeniä sitten politiikan käsitteet kilpailivat toisiaan vastaan, oli riistoa, solidaarisuutta, työläisiä, johtajia, nykyään kilpaillaan vain käsitteiden sisällöstä. Kaikki puhuvat kilpailukyvystä. Valta luo oman jargoninsa. Ei kai ole ihme, että kulttuurihakemukset ovat pullollaan kilpailukykyä ja jo päiväkoditkin on valjastettu sitä palvelemaan. Meille on syntynyt käsiteilmasto, jossa kaikkien on liikuttava. Olet hörhö, epäuskottava, jos et käytä samoja käsitteitä.

Kuulosti niin kovin tutulta.

Your Excellency

I would like to express my very deep concern for the safety of Abdel Jalil al-Basha, Umma Reform and Renewal Party General Secretary, Yaqoub Yahya, Kabbashi Khater Mohammed Ahmad, Tawer Osman Tawer, Ahmad Salman and 22 others held in Kober prison, Khartoum North, Sudan.
---
Finally I urge you to release these defendants which are still detained, unless they are immediately brought to trial in accordance with international standards of fair trial without the possibility of the death penalty.

Yours sincely

Tällä kertaa vedottiin Sudaniin. Välillä kyllä tekisi mieli laukoa kohteliaiden sanakäänteiden sijaan jotain muuta. Ettekö te idiootit ymmärrä, ettei ihmisiä voi pidättää määrättömiksi ajoiksi, kiduttaa, tuomita kuolemaan kiduttamalla saatujen tunnustusten perusteella! Ei edes poliittisia vastustajia. Ei ihmisiä voi siepata, silpoa tai tappaa.

Tai valitettavasti voi, muttei pitäisi voida. Siksi on turvauduttava sivistyneeseen kielenkäyttöön. Sillä sentään joku saattaa pelastua.

Opiskelijan arkeen

Olin tänään ranskan tunnilla. Tästä se opiskelu taas alkaa. Sumplin viime viikolla opinto-oppaiden, opetusohjelman ja opintorekisteriotteen kanssa kevään aikatauluja. Näyttääpi siltä, että minun ja kandin tutkinnon välissä on kaksi polhissan ja kaksi hissan tenttiä. Nämäpä aion nyt keväällä suorittaa (yhden tentin tosin ehkä korvaan esseellä). Lisäksi kevääni koostuu mainitusta ranskan tekstin ymmärtämisen kurssista sekä palautteenantotaidon kurssista. Tällä hetkellä opetusta on huimat neljä tuntia viikossa, enimmilläänkin kevään aikana kuusi tuntia. Loppuaika täytyy sitten kuluttaa kirjojen parissa.

Toisentyyppisiä opetukseen liittyviä ajatuksia tuli myös mieleen Kustavissa mökkeillessä. Miksi ihmeessä sen puolen vuoden aikana, jonka kaikki pienet koululaiset kolmannella luokalla osallistuvat sekä teknisen että tekstiilityön opetukseen, ei opeteta jotain hyödyllistä? Kukkatelineiden ja pannunalusten valmistaminen kun ei ole sitä kaikkein eniten arkielämässä tarvittavaa. Harvapa meistä omistaa esim. höyläpenkin tai edes höylän. Toisaalta kovinkaan monen varustetasoon ei kuulu ompelukone. Opetettaisiin vaikka ompelemaan nappeja tai veistämään puukolla. Molempia taitoja kun saattaisi ihan tosi elämässä tarvita eikä niitä ihan luonnostaan osaa. Nimim. "Pitänyt puukkoa kädessä noin kolmesti"