Palkkamurhia EU:ssa

Minun on ollut todella vaikea tajuta, että Romania ja Bulgaria ovat EU:n jäseniä. Liittyminen tapahtui niin ohimennen, ilman suuria puheita. Asiaa hädin tuskin uutisoitiin. Siksi onkin niin hätkähdyttävää kuulla raportteja näistä uusista EU-maista. Kuten nyt vaikka sen, että Bulgariassa käytetään edelleen palkkamurhia politiikanteon keinona.

Palkkamurhia? Onhan Ranskan poliisikin syyllistynyt väkivaltaisuuksiin, Britannia laatinut järjettömiä terrorismilakeja ja Suomi kunnostautunut lähisuhdeväkivallan mallimaana. Silti laaja korruptio, saatikka palkkamurhat, eivät kuulu käsitykseeni EU:sta. Tuntuu, että EU on viime aikoina mennyt lupaamaan jäsenyyksiä kovin köykäisesti. Ja kun kerran on luvattu, että jäsenyys toteutuu vuonna X, näin tehdään, vaikkeivät jäsenyyskriteerit vielä täytykään. Nytkin EU pitää Romaniaa ja Bulgariaa erityistarkkailussa pari vuotta. On kuitenkin aika utopistista uskoa, että halu tehdä parannuksia hallinnossa ja päätöksentekokulttuurissa on yhtä suuri, kun palkinto - EU-jäsenyys - on jo saatu kuin sitä ennen.

On mahtavaa, että EU laajenee. EU:lla on kuitenkin täysi oikeus asettaa vaatimuksia jäseniksi haluaville. Näiden vaatimusten vain pitää päteä samalla tavalla kaikkiin maihin. Näyttää aika kaksinaamaiselta, jos joku pääsee jäseneksi, vaikka kriteerit eivät ole täyttyneet, ja silti samoja kriteerejä vaaditaan muilta mailta. Tosi uskottavaa.

Kerrankin mukava yllätys

Palasin vasta tänään iltapäivällä juhannuksen vietosta. Olin täysin irrallaan maailman menosta, ei kelloa, ei lehtiä, ei televisiota, ei radiota. Kun sitten kotona avasin päivän lehden, päällimäiseksi jäi kerrankin hyvä uutinen - EUn perustuslaista tulee sittenkin jotain! Mahtavaa. Nykyinen, jo pari vuotta jatkunut odottelu ja veivaaminen on ollut aivan älytöntä. On toki sääli, ettei perustuslakia saada yhtenäisen asiakirjan muodossa vaan uudistukset ripotellaan käsittääkseni vanhojen sopimusten sekaan. Nykyisestä sopimussekamelskasta eroon pääseminen olisi ollut pieni palvelus ihmiskunnalle - tai ainakin Eurooppa-oikeuden opiskelijalle.

Tie vain jatkuu jatkumistaan

2.7. alkaa suuri ja huima matka. Tiistaina ostin rinkan (söpön vaaleanvihreän), eilen retkimajakortin. Majoituksia on varailtu viime viikkojen aikana. Oikeastaan enää itse reilikortti puuttuu.

Matkan suunnasta on selvät suunnitelmat. Lautalla Tallinnaan, bussilla yön yli Varsovaan ja junalla Krakovaan, joka on ensimmäinen muutaman päivän etappi. Seuraavat kolme, neljä päivää kuluvat Bratislavassa, sitten Ljubljanassa. Venetsiassa ollaan vain yksi yö, mutta Firenzessä kolme. Matkan kruunaa viikko Roomassa. Oi!

Tuntuu, että kiireiden ja väsymyksen keskeltä pääsee kunnolla pois vain lähtemällä hetkeksi muualle. Uusiin paikkoihin, lämpöön, keskelle historiaa. Pois sähköpostin ja sanomalehtien äärestä. Yhdessä rakkaan kanssa.

Nostalgiaa

Vietin tänään noin viisi tuntia käymällä läpi vaatekaappia, kirjoituspöytää, kirjahyllyä, lipastoa. Kun muutin Turkuun neljä vuotta sitten, otin mukaani vain tavarat, joita oletettavasti tulin tarvitsemaan. Loput pystyi hyvin jättämään Riihimäen kotiimme, jossa mulla yhä säilyi huone.

Tämän vuoden jälkeen tuota Riihimäen kotia ei enää ole. Vanhempani muuttavat vuodenvaihteeseen mennessä Hausjärvelle äitini työn takia. En ole vielä oikein tajunnut koko asiaa. Talomme on ollut minulle aina olemassa; muutimme sinne tammikuussa 1987. Vaikka koen selvästi asuvani Turussa - ja välillä Helsingissäkin - on minulla yhä koti Riihimäelläkin.

Kaappeja läpikäydessä nousi pintaan haikeutta ja nostalgiaa. Löysin ylioppilasonnittelukorttini, isoskoulutusmateriaalia ja ohjeet erinäisille leireille. Vanhat kalenterit vuosilta 1997 ja 2003, vanhoja koruja. Barbini, hiusdonitsit, vanhoja meikkejä. Kokeet, lukion opetusohjelmat, suuren määrän vastauskirjeitä kirjeenvaihtoilmoitukseeni. Vaatteita, joita olen pitänyt niin hyvännäköisinä. Vaatteita, jotka olen kuluttanut puhki. Asiat, jotka kirjoitin, kun olin tullut lapsuudentuttuni ja yläasteluokkalaiseni hautajaisista. Valokuvia. Lehdestä leikatut ylioppilaskoekysymykset, joista olin ympäröinyt ne, joihin vastasin. Ystäväni-kirjat, joihin olin yksinäisyyksissäni monta kertaa kirjoittanut itse.

Hilpeitä lautakuntakokemuksia

Eilen oli nuorisolautakunnan kokous, jossa vaihteen vuoksi varana istuin. Ainoa tähdellinen asia oli Turun opiskelevien vihreiden (Tovi) tekemä oikaisupyyntö saamaansa avustukseen.

Keväällä kävi nimittäin sillä tavalla mukavasti, että kun toiminta-avustuksia myönnettiin, Tovi sai 500 euroa vähemmän kuin viime vuonna - tai ylipäänsä koskaan. Aiemmin summa on ollut 2000e, nyt siis 1500e. Sellaiset mukavat 25% hävisi sen siliän tien.

Kun katsoo muiden poliittisten järjestöjen avustuksia, näkee aika hyvin, ketkä ovat olleet avustustoimikunnassa tekemässä ehdotusta avustussummista. Demarinuorten avustus nousi, Kokoomusnuorten avustus nousi ja Tuhatkunnan säilyi ennallaan, Vasemmistonuorten nousi. Tovin lisäksi Svensk Ungdomin (rkp:n edustaja oli poissa toimikunnan kokouksesta), Kristillisdemokraattien ja keskustanuorten avustuksia alennettiin. Tovin vähennys vain sattui olemaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti selvästi suurin. Myös kd-nuoret kärsivät: pudotus vei 17%. Muut pysyivät sen sijaan alle 5%:ssa. Siihen nähden Tovin neljännes on melko lailla kohtuuton.

On totta, että tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa avustuksia hakemassa myös toinen vihreä järjestö, Turun vihreät nuoret (Turre). Kyseessä on kuitenkin kaksi täysin eri järjestöä; vaikka Turre saakin avustusta, ei se tunnu Tovin pussissa. Kokoomuksen kohdalla tämä kahden järjestön olemassaolo ei tunnu avustuksiin vaikuttavan: toisen avustusta voi hyvin nostaa eikä toisen silti alenneta. Tovin jäsenmäärä lisäksi kasvaa koko ajan, samoin toiminta ja aktiivisuus. Tämä vuosi on vielä sellainen mukava kaksien vaalien (eduskuntavaalit ja edustajistovaalit) vuosi. Siltä vuodelta voikin sitten hyvin alentaa.

En itse ollut läsnä kokouksessa, jossa varsinainen avustuspäätös tehtiin. Eilen sen sijaan yritin saada oikaisua toteutumaan tai sitten edes kunnon perusteluja summan pienuudelle. Ei toivoa kummastakaan. Esittelyteksti oli todella ympäripyöreä, josta ei löytänyt yhtä ainutta kunnon perustelua. Sen sijaan siinä kyllä hyvin kerrottiin, kuinka Tovin tämän vuoden toiminta vaikuttaa olevan jokseenkin verrannollista viime vuoden toimintaan. Että toiminta on ennallaan tai parempaa ja jäsenmäärä kasvussa. Avustuksen leikkaus ei yhtään vaikuta poliittiselta peliltä, varsinkin kun vihreät kauden alussa äänestettiin ulos avustustoimikunnasta.

Ne pyys meitä ihan itse!

Olen aikeissa tenttiä elokuussa kansainvälistä oikeutta. Tällä hetkellä työn alla on Christine Grayn International Law and the Use of Force.

On kiinnostavaa lukea, kuinka selkeät säännöt kolmansien maiden interventioista sisällissotiin on. Lähtökohta on, ettei sisällissotaan ole oikeutta muiden maiden puuttua. Kuitenkin jos kyse ei olekaan varsinaisesta sisällissodasta vaan paikallisista levottomuuksista, hallituksella on oikeus kutsua muita maita auttamaan. Tämä oikeus on vain hallituksella, ei oppositiolla. Sisällissotaankin on oikeus pyynnöstä sekaantua siinä tapauksessa, että jokin toinen valtio on jo aiemmin tehnyt intervention.

Kuulostaa sinänsä järkevältä ja selkeältä.

Vaan eihän maailmanpolitiikka olisi maailmanpolitiikkaa, jos ei kiertoteitä keksittäisi. Aina voi väittää, ettei kyseessä ole sisällissota. Joko se on vain pieni paikallinen levottomuus, johon saavat ulkopuoliset puuttua (Sri Lanka), tai sitten lähtökohtaisestikin kansainvälinen konflikti. Hyvin voi myös sanoa, että kyllä meidät kutsuttiin - vaikka sitten kutsujana olisi maan itsensä intervention aikana pystyttämä hallitus, kuten Neuvostoliiton Afganistan-interventiossa, tai hallitus, jonka maa sitten kaataa interventiossaan, kuten Yhdysvaltojen Grenada-interventiossa kävi.

Tietysti voi aina sanoa, että joku muu on jo tehnyt intervention. Tätä perustelua NL käytti Tshekkoslovakiaa miehittäessään 1968. Ja onneksi aina voi perustella interventiota omien kansalaisten suojelemisella. Tässä ovat kunnostautuneet niin USA kuin Ranskakin.

Öykkärien päivä

Kävin tänään Kelassa viemässä yhden lomakkeen. Siinä vuoroani odotellessa kuulin eräästä kopista voimakkaalla äänellä esitettyjä hyvin tiukkasanaisia ja kiukkuisia kommentteja asiakkaalta. Poistuessaan mies kiukkusi itselleen "kusipäitä!".

Poljin sitten kotiin ja olin lukitsemassa pyörääni, kun kiinnitin huomiota isään (olettaakseni) ja kahteen poikaan, jotka jostain syystä olivat avanneet taloyhtiön roskiksen kannen. Yhtäkkiä isä aloitti melkoisen kiroilutulvan ja läimäytti perheen pienintä - noin seitsemänvuotias? - kasvoihin. Pieni lähti itkien sivummalle, kun sekä isä että isoveli huusivat "et saa koskea mihinkään!". Kun kävelin roskisten ohi ulko-ovelle, pikkupojan kasvoilla loisti punainen läikkä ja isä selitti kiukkuisesti, ettei mihinkään saa koskea "koska käsissä on tappavia bakteereja". Poika oli ilmeisesti koskenut roskikseen tai roskiin, en nähnyt.

***

Toki Kela tekee joskus virheitä. Toki lomakkeiden täyttäminen vaatii välillä jonkin korkeamman tieteenalan tutkinnon ja toki päätösten odottaminen on turhauttavaa. Silti on aika lailla mukavaa, että meillä on tällainen pieni juttu kuin hyvinvointivaltio, jonka myötä voimme sitten mm. hakea erinäisiä avustuksia Kelasta.

Ja onhan se siisteyskin tärkeää. Lapsen oikeus väkivallattomaan elämään ja ruumiillisen kurittamisen kielto ovat kyllä aika paljon tärkeämpiä. Lapsen olisi suunnilleen pitänyt kaataa ydinjätesäiliö, jotta ymmärtäisin tuon reaktion. Jos silloinkaan.

Magdaleena ei häpeä enää

Jos ette ole lukeneet Satu Hassin runokokoelmaa - samaan aikaan syntynyttä kuin minä - suosittelen. Ja jos olette, lukekaa uudestaan. Minä tein niin.

SQUIRREL CAGE MOTOR

Tämän kylmän vaijerin päätä ei näy.
On vain juostava yhä nopeammin
ettei putoa
ei saa vilkuilla sivuille
ettei horju
ei saa ajatella huomisen huomista
ettei pysähdy.

Minä pelkään etten enää jaksa
pitää yllä hymyä
sivistynyttä hillittyä surinaa
pelkään että nousen pöydälle
oksennan kahvikuppiin ja huudan
sanon rumimman sanan minkä tiedän.

Tämä maailma on niin sairas.
Tämä koneisto, josta minä olen osa

minä en kestä sitä
minä en ole samaa mieltä sen kanssa
minä en hyväksy sitä

että elämän kiertokulku on alistettu romun kierrolle
että finanssipyhätön rahanvaihtajat määräävät
mikä on realismia
mikä haihattelua
kenen sallitaan juosta oravahäkissä
kuka potkaistaan pois
kuka tapetaan
kenen annetaan pitää elämän kulissi.

(Satu Hassi, Magdaleena ei häpeä enää, 1984)

Ehkei kuitenkaan

On käynyt sillei tyypillisesti. Mieleen tulee erinäisiä asioita, joista voisi kirjoittaa. Kun sitä ei tee heti - ei joko ehdi tai jaksa - se vain jää. Viimeiset päivät olen suosinut lähinnä olemista. Viimeinen kokonainen TYY-päivä tältä keväältä oli perjantaina. Kesäkuussa on toki jokunen kokous, mutta sinänsä olen lomalla. Sen kunniaksi olen nukkunut viimeisinä öinä vähintään kymmentä tuntia. Nähnyt ihmisiä. Ja möllötellyt. Silti väsyttää. Kevät taisi olla aika rankka.

Äsken löysin ilokseni tiedon, että feministitapetti on valmistunut. Koskahan saan oman tapettini?