Uudesta ympäristöministeristä

Saamme sellaisenkin. Jo muutaman päivän päästä RKPn puheenjohtaja Stefan Wallin aloittaa ympäristöministerinä. Enestamin kautta seuranneena ei ollut suuri yllätys, mutta silti surullista, kun Wallin laukaisi, että mitään yllättävää ei loppukaudelle ole tulossa ja että hallitusohjelman ympäristöosiokin on jo miltei toteutettu.

Huh huh. Ilmeisesti hallitusohjelma on ruotsiksi erilainen kuin suomeksi, sillä versiossa, jonka itse olen lukenut, on kyllä paljon toteutettavaa.

Enestam sai kuulemma läksiäislahjaksi moottorisahan. Se onkin passeli lahja; ympäristöministeriä selvästi huvitti enemmän tuhoaminen kuin säilyttäminen. Ekologinen verouudistus? Annetaan turpeelle verovähennyksiä! Voi hyvänen aika.

Sosiaaliturva ei tarvitse uudistusta?

Arvon sosiaali- ja terveysministerimme Tuula Haataisen mielestä sosiaaliturvajärjestelmä ei kaipaa uudistamista. Onhan siellä pientä rukattavaa, mutta ei tarvetta millekään suuremmalle remontille, on Haataisen viesti. KELAsta sen sijaan tuli järkevää puhetta, kun pääjohtaja Jorma Huuhtanen esitti, että sosiaaliturvajärjestelmä uudistettaisiin nykyisestä tilkkutäkkimallista kohti mahdollisimman yhtenäistä mallia, jossa elämänhallinta ja työllistyminen olisi helpompaa. Huuhtainen haluaa lisäksi parantaa vähimmäisturvaa pikaisesti.

Samaa mieltä. Arvostan suuresti sitä työtä, jota vasemmisto on tehnyt suomalaisen sosiaaliturvan eteen. Hyvinvointivaltio on totaalisen ehdottoman mahtava juttu, ja vasemmistopuolueilla on siinä suuri roolinsa (voin kai tunnustaa, että 1900-luvun Suomen poliittista historiaa lukiessani saatan sisäisesti taputtaa pitkälle vuosisadan loppupuolelle aina, kun demarit pääsevät hallitukseen=)). Nyt on vain surullisesti niin, että maailma ja Suomi muuttuvat, mutta vasemmistopuolueet haluaisivat pitää sosiaaliturvamallimme ennallaan. Rakkaat ystävät, se mikä oli parasta työntekijälle vakaassa tehdastyösuhteessa, ei välttämättä ole sitä pätkätöiden kierteessä elävälle, opiskelijalle, mielenterveyskuntoutujalle tai työttömälle. Näitä ryhmiä on kuitenkin koko ajan lisää.

Sosiaaliturvaa on pystyttävä muuttamaan työelämän ja yhteiskunnan muutosten myötä. Vaikka joillain vasemmistopuolueiden edustajilla on tapana muuta väittää, muuttaminen ei välttämättä todellakaan tarkoita heikentämistä. Näin ei varmasti ole esimerkiksi omassa ajattelumallissani. Pikemminkin muutoksilla tavoitellaan parantamista, yhtenäistämistä ja olemassaoleviin ongelmiin vastaamista.

Hyvä muutosmalli löytyy esimerkiksi täältä.

Outoa

Joulu on takana. Asiat on hyvin. Lojuin sängyssä pitkään, valkosipuli tuoksuu ja ikkunasta näkyy punainen auringonlasku. On uusia kirjoja luettavaksi. Lomaa on vielä. Jostain syystä on silti vähän surullinen ja haikea olo. Outoa.

Ihanaa ja rauhaisaa joulua kaikille!

Tänä vuonna en lähettänyt joulukortteja vaan lahjoitin rahat kehitysmaihin siemenien ja kuokkien muodossa. Siksi saatte toivotuksen näin virtuaalisesti. Suloista ja rentouttavaa joulua kaikille! Toivottavasti lunta on edes vähän, kynttilöitä, iloa, herkkuja ja naurua sitäkin enemmän!

Halauksia kaikille, jotka sellaisen uskaltavat vastaanottaa=).

Leipomista ja vaalikoneita

Eilinen päivä meni taatelintuoksuisissa leipomispuuhissa. Ensin tein ihanaa joululeipää ja sitten taatelikakkua. Lisäksi lueskelin kaikkia ihania kirjoja, joita pitää aina lukea joulunaikaan: Marikki, katso, lunta sataa!, Melukylän lasten joulu, Petterin ja Lotan joulu sekä Marikki-kirjasta joululuvut. Ne on niin uskomattoman suloisia! Tulee jouluolo.

Tänään paketoin lahjat ja tein pienen siivoushomman. Iltapäivän olen istunut koneella. Olen vastannut kahteen vaalikoneeseen (Talouselämä ja Animalia) sekä kahteen kyselyyn (turkulaisten lukiolaisten alkoholiaiheiseen ja Pelastakaa lapset -lehden vaalikyselyyn) ja kirjoittanut sähköposteja. Uhpuh. Kaikissa kyselyissä toivottiin vastausta joko tämän kuun puolella tai heti tammikuun alussa. Ihanaa, kun sai ne pois stressaamasta.

Luulen, että niissä oli kuitenkin tarpeeksi politiikkaa tähän hätään. Nyt ajatellaan enää lämpöisiä ja pörröisiä jouluajatuksia=).

Hyvä Hausjärvi!

Saanen ylpeänä esittää Hausjärven uuden kunnanjohtajan. Mahtavaa! Naiskunnanjohtajia on aivan liian vähän, joten valinta on jo sen takia todella hieno juttu. Lisäksi sattuivat valitsemaan harvinaisen hyvän ja pätevän henkilön uudeksi johtajakseen=). Jee jee.

Kiitos vaan eduskunta.

En juurikaan uskonut. Jonkin verran toivoin. Molemmat turhaan. Eduskunta ei nostanut opintotukea himpun vertaa ensi vuodelle. Turha tulla sanomaan, että ateriatuen pieni korotus parantaa opiskelijan tilannetta. Voin toki kiittää siitä, ettei olojamme suorastaan kurjisteta lisää, mutta varsinainen parannus ei ole se, jos ateriatuki pysyttelee aterian hintojen perässä. Hinnat nousevat, joten on vähintään kohtuullista, että tukikin nousee. Opiskelija kyllä maksaa saman verran kuin ennenkin.

Aika uskomaton farssi oli sekin, että ne seitsemän hallituspuolueiden edustajaa, etunenässä kepun Antti Kaikkonen, jotka tekivät budjettiesityksen opintorahan nostamisesta, äänestivät kiltisti hallituksen esityksen mukaan. Siis omaa esitystään vastaan! Melkoinen mediatemppu koko aloite. "Kyllähän me haluttaisiin mutta kun nämä realiteetit vaativat. Ja puoluekin käskee." Aargh.

Kuinka kauan päättäjät voivat olla sokeita? Tilanne ei ole tokikaan verrattavissa, mutta par'aikaa lukemani Linnan Täällä Pohjantähden alla tulee väistämättä mieleen. Kirjan mukaan Eetu Salin jyrisee jotain sen kaltaista (kirja on Riihimäellä ja mä Turussa, en voi lainata) kuin "Jumala on joko kuuro, sokea tai porvari!" Samaa voisi kai sanoa nykyisistä päättäjistä. Porvarin tilalle kai sopisi paremmin keskustalainen tai demari.

Vähän haikeutta, vähän siivoamista, vähän ärsyyntymistä

Aamulla oli vuoden viimeinen kokous. Ainakin viimeinen, jonka olemassaolon tiedän. On niitä melkoisen monessa tullutkin vuoden mittaan istuttua. Viimeinen kokous tarkoittaa myös, että ViNO-varapuheenjohtajuuteni on jo melkein ohi. Vähän haikea olo. Onneksi jatkan kuitenkin hallituksessa. Päätökseni keskittyä ensi vuonna TYYhyn tuntuu oikealta. ViNOssa saan varmasti jatkaa monin tavoin.

Kokouksen jälkeen suuntasin Riihimäelle - ylös pohjoiseen laskeutumaan jouluun=). Huomenna menen vielä käymään Turussa mutta muuten olen jo täällä jouluvalmiudessa. Siivoilin tuossa hieman joululauluja kuunnellen. Täällä on jopa aavistuksen verran lunta. Kyllä se joulu tulee sieltä.

Päivän lehdykkäinen sai taas aikaan pientä murinaa. En ole koskaan ollut mikään suuri tulospalkkioiden ystävä. Haluan uskoa solidaarisuuteen ja tasa-arvoisuuteen enkä pidä siitä, että työpaikoille luodaan työntekijöitä ja parempia työntekijöitä. Näiden lisäksi sain tänään lukea, että tulospalkkauksiin liittyy myös sukupuolittunut aspekti. Niitä kyllä jaetaan työpaikan sisällä periaatteessa tasa-arvoisesti, mutta sattumoisin koko tulospalkkausjärjestelmä on pääosin käytössä miesvaltaisilla aloilla. Tulospalkkaus siis käytännössä lisää miesten ja naisten palkkaeroja. Ihan kuin naisilla ei olisi jo muutenkin ihan tarpeeksi paljon miehiä heikommat palkat.

Jouluajatuksia. Olisi kai jo syytä.

Tänään oli Vinon uuden ja vanhan hallituksen vaihtokokous. Varsinainen ensi vuoden suunnittelu jätetään vasta tammikuun alun kokoukseen, mutta tänään käytyjen keskustelujen pohjalta vaikuttaa, että ainakin kiinnostusta moniin asioihin löytyy. Hyvä niin.

Eilen oli syksyn viikka tentti. Tässä alkaa onneksi velvollisuudet tippua pois. Maanantaiaamuna on vielä yksi Vino-kokous, mutta sitten ei enää tarvitse loppuvuoteen hoidella velvollisuuksia (tiistain TYY-pikkujouluja ei kai varsinaisesti voi pitää velvollisuutena=)). Onneksi. Väsymys alkaa jo painaa. Tenttiin lukemisessa alkoi olla motivointiongelmia - ja hereillä pysymisvaikeuksia. Joululomalla pitää ainakin nukkua paljon. Ja syödä suklaata ja muita hyviä asioita.

Olen tässä vähitellen alkanut pohtia joulujuttuja. Harmaus, plusasteet ja lumenpuute eivät suoranaisesti viritä jouluoloon, mutta voihan sitä yrittää huijata. Torstaina ja perjantaina sain melkein kaikki joululahjat ostettua ja huomenna käyn vielä poimimassa puuttuvat. Tänään kokouksesta tullessa kävelin Tuomas-markkinoiden läpi ja kävin Kiseleffin talossa. Eivät ne valitettavasti enää yhtä ihania ole kuin lapsena, mutta ovat kuitenkin omalla tavallaan suloisia ja tuovat mukavaa tunnelmaa. Ehkä niitä jouluajatuksia tässä saa vähitellen lisää.

Tauko surullisista uutisista

Joinain päivinä ja tietyissä mielenaloissa surulliset uutiset pitäisi kieltää. Pitäisi olla päiviä, jolloin tuodaan esille, mitä kaikkea hyvää maailmassa kuitenkin on. Jolloin kerrotaan myös syntymistä eikä vain kuolemista, myös rakastamisesta eikä vain sotimisesta, ja naurusta eikä vain surusta.

Aamun ulkomaanuutiset meinasivat musertaa. Uutinen Somalian tilanteesta oli surullinen jo muutenkin, mutta kamalaksi sen teki kuva pienistä pyöreäposkisista lapsista aseineen ja palestiinalaishuiveineen. Jutussa lainattiin 7-vuotiasta, joka julisti olevansa valmis kuolemaan.

Tämän jälkeen uutiset Kiinan delfiinien sukupuutosta ja Kenian tulvien uhreista olivat jo aika liikaa. Miksi haluamme tehdä pahaa? Miksi on helpompaa olla välinpitämätön? Miksi pienet pakotetaan kuolemaan?

Unelmista

Liittarin takia en ehtinyt sunnuntaina kuin vilkuilla Hesaria. Silmiini sattui jokin tämänkaltainen lause "Ideaparkissa ei ole kyse päivittäisistä ruokaostoksista. Täällä ollaan kiinni unelmissa." Aika masentavaa. Tuntuu surulliselta, että kuluttamista ja suuressa kauppakeskuksessa vaeltamista voidaan pitää edes sen verran lähellä unelmia, että siihen kannattaa mainoksissa vedota.

On totta kai luonnollista, että kuluttaminen on monesti osa unelmaa. Se on kuitenkin omassa ajattelumaailmassani vain väline siihen. Jos unelmana on maailmanympärysmatka, joutuu sitä varten toki tekemään hankintoja. Kuluttaminen sinänsä on kuitenkin lähinnä välttämätön paha. Samoin jos haaveilee vaikka suurperheestä, kuluttamista seuraa kyllä varmasti yllinkyllin, mutta jälleen - se on vain sivutuote.

Monesti tuntuu, että nykyinen ajattelumalli on karannut kauas edellä kuvatusta. Siinä juuri kuluttamisesta ja tuotteista on tullut keskeinen osa unelmaa. Haaveillaan vaikka teknisistä vempaimista itsessään, ei siitä kokemuksesta, jonka ne välittävät. Unelmien kohteena ovat kasvavat tavaramäärät, ylellisyystuotteet, rikkaudet.

Tuntuu yhtä aikaa harmittavalta ja surulliselta, että tavarasta, omistamisesta ja kuluttamisesta on voinut tulla unelmien kohde niin monelle. Tai ainakin näin asia jatkuvasti esitetään. Toki itsekin toivon monenmoista tavaraa aina silloin tällöin, mutta ei, eivät ne ole unelmiani. Unelmat ovat enemmän tunteita, onnellisuutta, läheisyyttä, tavoitteiden saavuttamista, uusia kokemuksia. Unelmat ovat niin paljon enemmän.

Kokous puheenjohdettu

ViNOn syyskokous oli Tovin ja Turren vieraana Turussa. Eilen kokoustimme noin kahdeksan tuntia ja tänään nelisen. Tähän vielä työryhmät päälle. Itse toimin molempina päivinä puheenjohtajana. On se kyllä rankempaa puuhaa kuin tavallisena kokousedustajana oleminen. Taisin kuitenkin selvitä suhteellisen kunnialla. Olin kuitenkin niin puhki eilen, etten pystynyt työryhmiin vaan piipahdin kotona ennen illan bileitä.

Eilen oli nimittäin vaalikiertueen toiset bileet (edelliset oli viikko sitten Joensuussa). Ensi vuoden puolella juhlitaan vielä Tampereella, Hämeenlinnassa, Oulussa, Vantaalla ja Helsingissä. Meillä oli poliittisena teemana feminismi, josta Ville haastatteli mua, Janinaa ja Orasta. Illan huipensi Tv-resistori. Mukavaa oli, tosin väsy pakotti kotiutumaan jo yhden maissa.

Tänään sitten nuijittiin päätökset läpi. Puheenjohtajiksi valittiin Tapio ja Amu, joista jälkimmäinen äänestettiin jatkamaan myös opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtajana. Hallitus ja opiskelijavaltuuskunta saivat molemmat hyvältä vaikuttavan kokoonpanon; itse istun ensin mainitussa.

Hyväksyttiin sitä tosu ja budjettikin. Ja ViNOlle historian ensimmäinen opiskelijapoliittinen ohjelma. Aika hyvä siitä tulikin=).

Beljakovista Totoroon

TYY on jo heti tuonut mukanaan monenmoista tapaamista ja aktiviteettia. Niiden ohella olen yrittänyt paahtaa tenttiin. Ensi viikolla niitä on vielä kaksi, ja kun ViNOn liittari vie koko viikonlopun, maanantain tentti pitäisi saada kuntoon jo nyt.

Olenkin siis viettänyt erinäisiä tunteja seitsemänkymmentäluvun tunnelmissa. Neuvostoliiton suurlähettiläs Beljakovin aatokset alkavat vähitellen selvitä=). Näin opiskelijapolitiikassa hääräävänä on huvittavaa havaita, että NL:n tiedustelupalvelun tapaamislistalla olivat muun muassa pari SYLin puheenjohtajaa, poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen väkeä sekä ainakin yksi HYYn hallituksen jäsen. Paras yksityiskohta taisi olla, kun Kansan Uutiset epäilivät CIA:n käden ulottuneen myös SYLin liittariin - olihan liittokokous lieventänyt hallituksen kannanottoluonnosta suhteessa kehitysmaiden riistoon.

Eilen irrotettiin Lassen kanssa aikaa elokuvaelämykselle. Naapurini Totoro oli uskomattoman suloinen ja hellyyttävä. Suosittelen ehdottomasti. Tuli todella hellä olo.

TYY-TYY-ty-tyt-tyt-TYY

Edari kokousti eilen. Hallitus valittiin. Äänestettiin. Oli kaksi listaa. Ja se lista, jossa olin mukana, voitti äänin 28-13! Jee jee jee!

Valtuuskuntaväsymystä ja vähän maailmantuskaa

Viikonloppuna oli Vihreiden valtuuskunnan kokous Joensuussa. Oli kiinnostavaa ja hauskaakin. Ville esitteli mielenkiintoisesti perustuloa. Malli alkaa tuntua jo riittävän konkreettiselta. Hyvä hyvä. Sen sijaan seitsemän tunnin junamatkat suuntaansa ovat vähän liioittelua. Loppujen lopuksi selvisin ihan kunnialla - ei tullut edes juuri huono olo - mutta nyt kyllä väsyttää. Kokoukseen kun meni perjantaiaamusta klo 11:stä eilisiltaan klo 22:een.

Aamupäivään on tuonut vähän surkeutta huonot uutiset maailman aids-tilanteesta. Ensin Hesari uutisoi Intian huonosta tilanteesta, hivin/aidsin aiheuttamasta suuresta häpeästä ja hylkäämiseksi joutumisesta sekä huonosta lääkitystilanteesta. Sitten Unicefin uutiskirje puuttui maailman lasten hätään, jonka aids aiheuttaa. Nyyh.

Unicefilta löytyy sekä synkkiä lukuja että parannusvaatimuksia:

• Vuonna 2004 aidsiin kuoli 510 000 alle 15-vuotiasta lasta ja 640 000 sai hiv-tartunnan
• Viimeisten kahden vuoden aikana toisen tai molemmat vanhemmistaan aidsille menettäneiden lasten määrä on noussut 11,5 miljoonasta 15 miljoonaan.
• Hiv-positiivisia lapsia on tällä hetkellä noin 2,2 miljoonaa ja uusia tartuntoja tulee joka minuutti
•Vain alle viisi prosenttia hiv-positiivisista lapsista saa lääkehoitoa.
• 90 prosenttia vanhempansa taudille menettäneistä jää oman onnensa nojaan.

Unicefin aids-kampanjan tavoitteena on muuttaa tilanne ja nostaa lasten tarpeet etusijalle. Seuraavat tavoitteet on saavutettava vuoteen 2010 mennessä:

• Synnytyksen yhteydessä tapahtuvat tartunnat on estettävä
• Tartunnan saaneiden lasten on saatava lääkkeitä
• Uudet tartunnat on estettävä
• Yksin jääneistä lapsista on huolehdittava

Lisää Unicefin työstä kampanjasivuilta www.drawtheline.fi