Elämme jännittäviä aikoja

Tulin vihreiden puoluevaltuuskuntaan ajatellen, että jännittävin teema on, mitä päätämme tehdä koulutuspoliittiselle ohjelmalle ja mitkä teemat siinä nousevat keskeisimmiksi. Toisin kävi. Poliittisen keskustelun ensimmäinen puheenvuoro muutti tilanteen. Puheenjohtaja Tarja Cronberg aloitti kertomalla mikä on rohkeaa: voitettujen vaalien jälkeen ilmoittaa, ettei lähde ehdolle puheenjohtajaksi.

Sali hiljeni. Kukaan ei tiennyt Tarjan ilmoituksesta (myöhemmin TC ilmoitti, että oli kertonut ennen tätä puhetta vain Matti Vanhaselle, jolle lähetti viestin noin viisi minuuttia etukäteen=)). Varmasti moni oletti, että puheenjohtajasta on tulossa kilpailu. Mutta nyt tilanne onkin kokonaan auki. On jännittävä nähdä, ketkä asettuvat ehdolle. Toivottavasti saadaan todellinen taisto ja kunnon keskustelut siitä, mihin tätä puoluetta viedään.

Oma kantani on selvä. Olen valmis asettumaan saman ehdokkaan taakse kuin neljä vuotta sitten. Toivon, että Anni Sinnemäki asettuu ehdolle. Jäämme odottamaan ehdokkaita. =)

Ettekö te parempaan kykene?

Toriparkkirintamalla jyllää. Hallitus palautti asian valmisteluun, mikä ilmeisimmin tarkoittaa, että päätös siirtyy uudelle valtuustolle. Kunpa se osaisi tehdä järkeviä päätöksiä. Kannattajat ilmeisesti ainakin pelkäävät häviävänsä, kun argumentointi on siirtynyt sille tasolle, että "toriparkin vastustajat vastustavat kaikkea torin kunnostamista". Tätä linjaa on saanut lukea mm. Turun sanomista.

Just just. Niinhän se taitaa mennä, että me vastustamme myös kävelykatuja, puita, penkkejä, esteetöntä pintaa ja elävää torikauppaa. Näiden vastustamisessahan vihreät ovat tunnetusti profiloituneet. Herätys! Voisikohan kenties olla niin, että päätöksiä torin kunnostamisesta ei ole voitu tehdä viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana, kun on jahkailtu parkin kanssa? Tai että emme ole valmiita ostamaan toriparkkia parin torille istutettavan puun hinnalla? Tai jopa niin, että vastustamme vain ja ainoastaan sitä parkkia, emme muita kaavassa esitettyjä muutoksia? Puuh. Melkoisen halpaa argumentointia, sanoisin.

Liittarin jälkifiiliksiä

Tästä on kai pakko jollain tavalla nauttia, kun marraskuun viikonlopuista kolmena on kaksipäiväinen kokous, joissa enemmän tai vähemmän väännetään ja yleensä vähemmän nukutaan. Toinen niistä loppui lauantaina noin klo 19. Se oli SYLin liittokokous.

Kokoukseen liittyi paljon kummallisuuksia. Ensin pohdimme - aiempien vuosien tapaan - pitkään ja hartaasti vihreiden sisällä, neuvottelemmeko henkilövalinnoissa. Selvä enemmistö päätyi neuvottelemaan. Sitten neuvotellut diilit pettävät muissa ryhmissä! (mukana diilissä olivat ilmeisesti periferia, demarit, kepu, kokkarit, osa teekkareista ja kai kylterit - koska me emme siinä olleet, en tiedä varmaksi) Nähtiin kerrankin se tilanne, että pj-äänestys yllätti käytännössä kaikki salissa olijat ja hallituksesta päästiin todella äänestämään - ja laskemaan ääniä. =)

Kokouksen kummallisuuksiin liittyi myös se, että useissa yo-kunnissa vihreitä oli painostettu olemaan yo-kunnan sittareiden riveissä, vaikka jo vuosia vihreät ovat toimineet omana ryhmänään myös asiakysymyksissä. Perustelut olivat niinkin laadukkaita kuin "yo-kunta on maksanut teidän osallistumisesta". Jep jep. Nähtiin ja kuultiin myös tilanteita, jossa lähes kaikelle taputettiin. Kun hallituksen jäsen lyttää toimintasuunnitelmaan esitetyt muutokset (totta kai, niinhän hallitus tekee aina), sille taputetaan. Kun tosun pohja säilyy, taas aplodeerataan. Mitä järkeä? Ymmärrän, jos hyville puheille taputetaan tai jos kovan väännön jälkeen saadaan hyvä kirjaus läpi, on haluja taputtaa. Mutta miksi kummassa melkein kaikille puheille ja varsinkin noin hassuissa tilanteissa?

Liittarin erikoisuuksiin kuului myös se, että molemmat hallituksen kannanottopohjat kaatuivat sekä työryhmissä että suuressa salissa. Hyvä näin, koska pohjat eivät olleet järin onnistuneita, mutta tilanteena ei ehkä kaikkein tavallisin, ettei liittokokouksesta lähde lainkaan poliittista kannaria. Mistäs muuta. No, tuttujen ryhmittymien lisäksi syntyi myös uusi: säätiösiipi. Paluumatkalla Turkuun pysähdyttiin huoltoasemalla, jossa oli tarjolla vain lihaa sisältäviä suolaisia tuotteita.

On se talouden kiertokulku niin mukavaa

Menin kouluun vuonna 1991. Olen siis saanut käydä koko oppivelvollisuuteni joko lama-aikana tai sen jälkeisessä säästämiseen tottuneessa ajassa. Pääsin yliopistoon suoraan lukiosta enkä ole ollut opiskeluaikoinani missään vaiheessa kesätöitä pitempiä pätkiä töissä. Kun taloudessa on mennyt paremmin, minä ja ikäiseni olemme opiskelleet ja eläneet opintotuella, johon talouden muutoksilla ei ole mitään vaikutuksia - yhtä matala se on hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Nyt alamme vähitellen valmistua (okei, mulla siihen menee vielä jokunen hetki). Ja mitäs tapahtuu: tulee taas lama. Me lama-ajan lapset tulemme työmarkkinoille aikana, jolloin taloudella menee huonosti eikä uusia työpaikkoja ole joka oksalla. Kuinka moni meistä valmistuu suoraan kortistoon? Saammeko edes niitä pätkätöitä, joita olemme pelänneet mutta joiden saatavuuteen olemme luottaneet? Jos lama kestää pitkään, saattaa käydä niin, että jälkeemme valmistuu yksi ikäpolvi, joka menee ohitsemme, kun taloudellinen tilanne alkaa taas parantua.

Vuosi 1984 oli hieno vuosi syntyä - paitsi ehkä taloudellisen kehityksen kannalta.

Tieteen kielestä

Käyn parhaillaan naistutkimuksen perusopintojen Feministinen tieteenkritiikki kurssia. Kurssilla tehdään ryhmätyö aiheeseen liittyvästä teemasta. Oma ryhmäni tutkii sukupuolikäsityksiä eri tieteenaloilla. Työhön liittyen luin Liisa Tainion artikkelin Kielitieteen kieli ja sukupuoli (teoksessa Husu & Rolin: Tiede, tieto ja sukupuoli). Artikkeli oli sen verran kiinnostava, että laitan tekemäni referaatin tännekin. Lupaan kyllä, etten ala suuresti kuormittaa tätä blogia opintomatskuilla. =)

Referaatti Liisa Tainion artikkelista Kielitieteen kieli ja sukupuoli teoksessa Tiede, tieto ja sukupuoli (toim. Liisa Husu ja Kristiina Rolin)

Tainion artikkeli liittyy hyvin selvästi omaan tutkimuskohteeseemme eli siihen, miten sukupuoli ymmärretään eri tieteenaloilla. Tainio esittelee artikkelissaan sitä, miten puhujan tai kirjoittajan sukupuoli vaikuttaa siihen, miten puhe tai teksti ymmärretään. Tämän lisäksi Tainio esittelee kielessä esiintyä piilotettuja sukupuoliarvostuksia.

Tainion mukaan kielitieteilijöiden keskuudessa on lähes yksimielinen käsitys siitä, että kieli on toimintaa. Toiminta taas edellyttää toimijaa. Näin ollen käytettyä kieltä ja sen käyttäjää ei voi mitenkään ongelmitta erottaa toisistaan. Tainio toteaa, ettei ole mahdollista osoittaa tietynlaista kaikille miehille tai kaikille naisille tyypillistä kieltä. Yksilöiden väliset erot ovat suuremmat kuin sukupuolten väliset. Silti naisten ja miesten puheeseen suhtaudutaan eri tavoin.

Tainio nostaa esiin useita esimerkkejä siitä, kuinka naisten puhetta arvostetaan vähemmän kuin miesten. Lääkärit ja opettajat esimerkiksi puhuttelevat miehiä ja naisia eri tavalla. Vaikuttaa myös siltä, että lukijoiden käsitykset ja ennakkoluulot jonkin tekstin kirjoittajasta vaikuttavat sen arviointiin. Esimerkiksi työhakemuksia tai tenttivastauksia arvioidaan paremmiksi, jos allekirjoittajan on mies, vaikka teksti olisi täysin sama kuin naisen allekirjoittama. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan naistutkijan täytyy olla 2,5 kertaa tuotteliaampi kuin mieskollegansa, jotta hän saisi apurahapäätöksissä yhtä hyvät arviot. Nämä ovat lukuja, joita varmasti harva ei-feministisesti suuntautunut tutkija osaisi odottaa. Siksi onkin mielestäni erittäin hyvä, että sukupuolta ja sen ilmenemistä mietitään eri tieteenalojen sisällä.

Suomalaisen kielitieteen sisällä ei Tainion mukaan ole tehty varsinaista tutkimusta tieteellisten arvioiden sukupuolisista epäkohdista. Tainio nostaa kuitenkin esimerkiksi 1950-60-lukujen gradujen arvosteluja: miehet ovat ”lupaavia tutkijoita” ja naiset ”näppäriä neitejä”. Ei liene vaikea arvata, kummat päätyivät akateemisen tutkimuksen huippupaikoille.

Tainio tuo esille myös sitä, kuinka suhtautuminen mies- ja naistutkijoihin on erilainen. Naisten tutkimuksiin esimerkiksi viitataan selvästi vähemmän kuin heidän lukumääränsä ja tutkimuspanoksensa perusteella pitäisi. Naistutkijoiden kohdalla heidän sukupuoltaan myös korostetaan eri tavalla esimerkiksi mediassa kuin miesten.

Artikkelinsa lopuksi Tainio puuttuu suomen kieleen ja sen rakenteisiin. Hän päätyy siihen, ettei kieli itsessään ole tasa-arvoinen tai epätasa-arvoinen vaan yhteisö tuo kieleen arvostuksia ja konventioita, jotka saavat kielen olemaan epätasa-arvoinen. Tainio nostaa esiin kahdenlaista kielellistä epätasa-arvoa. Toisaalta on selkeitä sanastoon liittyviä sukupuolistumia. Näitä ovat esimerkiksi, kun mieheen viittaavaa ilmaisua käytetään sukupuolettomana (virkamies, puhemies, jokamiehen oikeus jne.) Aina epätasa-arvo ei kuitenkaan ole näin ilmeinen. Tainio nostaa esiin tilanteita, jossa toimija vaikuttaa ensi alkuun sukupuolettomalta mutta sitten konteksti osoittaa, että kyseessä on mies: ”Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä käyttävät yleensä frakkia ja mustia liivejä (tai univormua), naiset vastaavasti mustaa aamupäiväpukua ilman hattua” (lainaus Helsingin yliopiston sivuilta 2000-luvun alkupuolelta). Tainio osoittaa myös kiinnostavasti, kuinka kielitieteilijät kääntäessään sukupuolineutraalia suomen kieltä (esim. sana hän) muille kielille valitsevat maskuliinisia vastineita (he, han).

Tainio tuo myös esille, että kielimaailmassa on kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa suhtautua sukupuoliin. Suomessa on tapana häivyttää sukupuolierot aina kun mahdollista. Joissain toisissa kielissä taas, kuten espanjassa, saksassa ja ranskassa, sukupuolen paljastavia ilmauksia pyritään lisäämään, jotta myös naiset tulisivat näkyviksi kielenkäytössä.

EK näyttää taas hampaansa

TS uutisoi SATA-komiteassa istuvan EK:n lakiasiainjohtajan käsityksiä oikeusturvasta. Ei näissä EK:n kannoissa sinänsä mitään uutta ole: ei saa paisuttaa sosiaaliturvaa, ei indeksiin sitomista, kannustaminen ennen kaikkea.

En kyllä osannut odottaa, että tästäkään suunnasta tulee ehdotusta olemassa olevien indeksiin sitomisten poistamista. Kyseisen Laatusen mukaan "Peruseläkkeen taso määriteltäisiin kerran neljässä vuodessa. Samoin pitäisi tehdä peruspäivärahojen ja lapsilisien osalta, sillä indeksisidonnaisuus loisi maksuautomaatin, jota olisi pitkän päälle vaikea hallita." Voipi olla, että kerran vaalikaudessa tehtäisiin kunnon korotus, joka kattaa nousseet kustannukset. Tai sitten voi olla, että kaikki etuuksien käyttäjät päätyisivät samaan asemaan kuin opiskelijat: etuuksia nostetaan vähän 15 vuoden välein ja sekin vaatii kovan tappelun. Se se vasta olisikin kunnon perusturvaa.

Taas on tapahtunut

Ohhoh, päiviä on taas kulunut. Marraskuu on kyllä ehkä vuoden hektisintä aikaa. Ajatellaankohan marraskuun olevan niin synkkä ja ankea, että ihmisille on syytä kerätä mahdollisimman paljon hommaa?

Olen sitten ensi vuonna Vinon puheenjohtaja! Vastaehdokkaita ei tullut, joten minut ja helsinkiläinen Erkki Perälä valittiin yksimielisesti puheenjohtajiksi - Vinollahan on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa. Hallitukseen ja opiskelijavaltuuskuntaan saatiin myös todella hyvältä vaikuttavia tyyppejä. Eipä tarvitse ainakaan miettiä, miten sitä ensi vuonna iltansa viettäisi. =) Vinon puheenjohtajuushan ei ole samalla tavalla täysipäiväinen luottamustoimi kuin joissain muissa opiskelijajärjestöissä, mutta kyllä se työllistää. Vietän varmaan noin puolet ajasta täällä Turussa ja puolet Helsingissä.

Turussa mennään täyttä vauhtia metsään, tai oikeastaan maan alle. Toriparkkia yritetään juntata läpi vanhassa valtuustossa. Turun Toriparkki Oy:n hallituksen pj Christian Lybeck meni jopa kutsumaan kaavasta tehtäviä lain oikeuttamia valituksia "kiusanteoksi, häiriköinniksi ja demokratian irvikuvaksi". Nyt on kuitenkin mahdollista toimia tätä vastaan ja osallistua adressiin kunnallisen kansanäänestyksen järjestämiseksi toriparkista. Ohjeet adressin allekirjoittamisesta ja allekirjoitusten kerääjäksi ryhtymisestä löytyvät täältä.

Parina viime päivänä olen saanut lukea lehdestä myös eri tavalla surullisia uutisia. Eteläarfikkalaisen Miriam Makeban uutisoitiin kuolleen, samoin suomalaisen Brita Polttilan. Makebaan törmäsin lukion kolmannella. Sittemmin olen silloin tällöin kuunnellut hänen tuotantoaan ja varsinkin ihaillut hänen rohkeuttaan apartheidin vastustajana. Polttila on tullut minulle tutuksi lähinnä Nazim Hikmetin runojen suomentajana ja 60-luvun järjestöaktiivina. Kaksi hienoa naista, joka tapauksessa.

Mitenkäs sitä sosiaaliturvaa uudistetaan?

Kuten varmasti tiedätte, käynnissä on sosiaaliturvan uudistushanke. Uudistusta pohtiva SATA-komitea on tehnyt työtään melkoisessa hiljaisuudessa. Tämä ei silti tarkoita, etteikö olisi väliä, millä tavoin sosiaaliturvaa lähdetään uudistamaan. ViNOn mielestä oikea suunta löytyy täältä. Koska vähän itsekehua on aina syytä harjoittaa, mainittakoon, että paperi on minun, Antti-Jukka Huovilan ja Laura Nordströmin käsialaa=).

Lähdemme liikkeelle ajatuksesta, että toimiva sosiaaliturva on perusoikeus. ViNOn mielestä sosiaaliturva on tärkeä säilyttää riittävällä tasolla. Haluamme kuitenkin yksinkertaistaa järjestelmää viemällä sitä kohti perustuloa. ViNOn ihannesosiaalietuus olisi sellainen perustulo, jolla voisi elää. ViNO näkee myös toimivat ja laadukkaat palvelut osana sosiaaliturvaa. Ensisijaisesti kannatamme julkisesti tuotettuja palveluja. ViNO haluaa eroon ikuisesta verojenalennuspuheesta. Meille toimiva sosiaaliturva on tärkeämpää kuin verojen kevennykset. Pääomaverotus tuleekin nostaa työnverotuksen tasolle ja palauttaa perintövero ennalleen. ViNO haluaa myös toteuttaa ekologisen verouudistuksen.

ViNO on nostanut, opiskelijajärjestö kun on, esiin yleisten linjausten ohella opiskelijoiden tilanteeseen vaikuttavia asioita. Opiskelijoiden elämää voitaisiin helpottaa esimerkiksi sitomalla opintotuki indeksiin, helpottamalla liikkumista eri tukien (kuten opintotuen ja sairauspäivärahan) välillä, tekemällä opintorahaan lapsikorotuksen ja jakamalla vanhempainvapaan tasaisesti 6+6+6 -mallin mukaan.

Vapise valtuusto

Tämä on vasta ennakkotiedote: Turussa aletaan lähipäivinä kerätä nimiä adressiin, joka vaatii kansanäänestystä toriparkista. Kansanäänestystä varten tarvitaan 5 % äänioikeutetuista turkulaisista eli reilut 7000 henkeä. Valtuuston täytyy sitten adressin luovuttamisen jälkeen viipymättä päättää, järjestetäänkö äänestys. Täytyy sanoa, että jos vanha valtuusto kehtaa päättää toriparkista ennen vuodenvaihdetta ja päättää olla järjestämättä kansanäänestystä, jos ja kun adressi saadaan kasaan, on toiminta melkoisen törkeää, suorastaaan, ööh, turkulaista.

Arpa on heitetty ja muita tilanteeseen sopivia kliseitä

Olen ehdolla Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajaksi. Järjestöllähän on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa, jotka, kuten myös loput hallituslaiset ja opiskelijavaltuuskunta, valitaan viikonloppuna pidettävässä liittokokouksessa.

Pohdin ehdokkuuttani paljon. Laskeskelin, että tämä oli nyt neljäs vuosi putkeen, kun jotkut ovat pyytäneet minua hakemaan ViNOn puheenjohtajaksi. Ehkä nyt on sitten aika=). Puheenjohtajuus on työllistävää mutta päädyin, että olen siihen valmis. Haluan olla kehittämässä sitä järjestöä ja tekemässä valtakunnallista opiskelija- ja nuorisopolitiikkaa. Ans nähdä, kuinka käy=).

Kaikenlaista, sekalaista

Vaalien jälkeen olen ollut loman tarpeessa. Valitettavasti sitä mahdollisuutta ei ole ollut vaan erinäiset hommat alkoivat taas täysillä tällä viikolla. Vanhat kurssit jatkuivat periodin vaihduttua ja uusi alkoi (feministinen tieteenkritiikki - kiinnostavaa, mutta työllistävää). Muiden gradutekstejä on viikoittain kaksi kommentoitavana ja oma ideapaperi pitäisi saada valmiiksi joulukuun ensimmäiseksi. On siis syytä sukeltaa aiemman tutkimuksen pariin. Pitäisi kyetä päättämään, kumman kahdesta kiinnostavasta teemasta valitsee ja miten sitä lähtee rajaamaan.

Kokouksiakin löytyy. Eilen oli Vinon opiskelijavaltuuskunnan kokous. Vajaan tunnin päästä alkaa uuden valtuustoryhmän kokous. Loput marraskuun viikonloput ovat myös hyvin työllistettyjä: ensi viikolla Vinon liittari ja Avoliiton kokous sekä vierailu vanhempien luona, sitten TYYn vuosijuhlat (voi, miten ikävä velvollisuus=)), sitten SYLin liittari ja kuun lopussa vielä puoluevaltuuskunta. Ja tähän valmistelevat kokoukset päälle. Hiljaista ja rauhaisaa tämän vaalien jälkeinen aika.

Olen ostanut ensimmäisen glögipullon. Viime yönä oli jo pakkasta. Tänään on ollut aurinkoista ja tuulista - kunnon loppusyksyn päivä. Haaveilen joulumarkkinoista. Jos löytyisi joulukuulta mahdollisuus lähteä pariksi päiväksi vaikka Tallinnaan joulumarkkinoille. Löytyisipä. Toivon myös pimeitä iltoja, jolloin polttaa rauhassa kynttilöitä.