Lunta, lunta, lunta, lunta!

Siellä tupruaa, pöllyttää, kieppuu lunta. Onhan se tosi märkää. Ja onhan ulkona vähän nuiva kävellä, kun muuttuu pieneksi lumiakaksi ja sateenvarjo kääntyilee miten sattuu. Silti olen ihan innoissani lumesta. Talvi tulee, lumikasoja ja hassuutta!

Nyt on kyllä sellainen olo, että tekisi mieli ottaa oppia nalleista ja mennä talviunille. Miten voi nukuttaa näin paljon, vaikka on nukkunut ihan paljon? Voisi vaan käpertyä peiton alle... Onneksi kohta saan niin tehdäkin. Huomenna alkaa loma ja torstaiaamuna suuntaamme Kustaviin muutamaksi päiväksi. Peittoja, unta, kynttilöitä, suklaata. Tänne ei siis välttämättä kannata ennen maanantai-iltaa odottaa mitään uutta.

Surullisia sattumia maailmalla

Koska lauantaina täytyi lähteä kotoa niin kamalan aikaisin, ehdin vasta tänään selata läpi kyseisen päivän lehden. Reko Lundánin kuolemasta luin jo perjantaina, mutta se surettaa edelleen. Keväällä katsomani Kuningas Lear jäi ainoaksi ohjaukseksi, jonka häneltä näin. Hänen omien näytelmiensä kohdalla kävi aina niin "että menen sitten katsomaan seuraavaa". Enää en voi niin tehdä.

On aina surullista, kun joillekin läheinen ihminen kuolee. Tavallaan haluaisin lukea Rekon ja vaimonsa kirjan Viikkoja, kuukausia, mutta en ole täysin varma, pystynkö siihen. Nyt surettaa lisäksi, kun menetimme paitsi taiteilijan, myös ihmisen joka taiteellaan nosti esiin yhteiskuntamme ongelmia ja heikkoja kohtia. Toivottavasti hänen kaltaisiaan tulee muita.

Hätkähdyttävintä lauantain lehdessä oli uutinen siitä, kuinka Nicaraguassa on kielletty abortti kaikissa tilanteissa. Tiedän, että tällaisia maita on olemassa, mutten silti pysty käsittämään sitä. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että sikiön elämä on tärkeämpi kuin naisen oikeus omaan ruumiiseensa, miten kukaan voi olla sitä mieltä, että syntymättömän sikiön elämä on tärkeämpi kuin odottavan äidin elämä? Jotenkin voin juuri ja juuri käsittää sen yleisen elämän puolustamisen, jolla abortti halutaan rajata vain tilanteisiin, joissa synnytys vaarantaa äidin terveyden tai raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä. Sen sijaan en tule koskaan saamaan kallooni uppoamaan sitä ajatusta, että on ihan ok, että äiti kuolee synnytykseen, vaikka tämä on tiedossa jo hyvin aikaisessa vaiheessa.

Monesti aborttia vastustavat syvästi uskonnolliset tahot. Huvittavaa sinänsä, että vastaavat tahot vastustavat esimerkiksi äskettäin hyväksyttyä hedelmöityshoitolakia. On siis hyväksyttävää, että lapsi jää syntymästään saakka äidittömäksi - jos edes sattuu selviämään hengissä synnytyksestä - mutta ei se, että hänellä ei ole isää, vaikka löytyisikin kaksi rakastavaa äitiä. Uskomatonta!

Kaipa tämän kaiken takana on kaikkialla yhä jylläävä patriarkaatti. Onhan se surullista, jos nainen kuolee, mutta lapsi jatkaa miehen sukua, tavallaan kuuluu miehelle. Onhan se asetettava aina naisen etusijalle.

***

Kävin iltapäivällä ennakkoäänestämässä kirkollisvaaleissa. Jos kuulut kirkkoon, tee sinäkin niin. Ei katsota sivusta, kun kirkon päättävät tahot ovat konservatiivisempia kuin seurakuntalaiset vain siksi, että niin harva jaksaa äänestää!

Ei, ei nyt

Joskus ei vaan huvita. Tekemättömien asioiden listassa oli tälle päivälle kaksi suurta asiaa. Toista en voi tehdä itsestäni riippumattomista syistä, mikä selvisi vasta pari tuntia sitten, ja toinen ei vain huvita. Ranskan verkkotehtävät. Älh. Ne on vielä toteutettu tavalla, jossa yksikin pikkuruinen virhe aiheuttaa sen, että kaikki on väärin ja että joutuu koko ajan tekemään uudelleen. Varmin tapa tuhota inspiraatio, kun saa tuntea itsensä koko ajan idiootiksi.

Eilen olin oikein aikaansaapa. Suorastaan iloitsin siitä, kuinka hyvin asioita saa tehtyä, kun niille varaa ajan eikä yritä tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa. Kirjoitin pääkirjoituksen Vinon jäsentiedotteeseen, ehdokasesittelyni TYYtä varten ja vaaliasiaa Vinon vaalisivuille. Kävin selvittämässä perusopintojen korvaavuuksia historian laitoksella. Kävin apteekissa ja kaupassa ja laitoin ruokaa. Kävin jumpassa, siivosin ja pesin käsipyykkiä. Ja ehdin lisäksi vähän lueskellakin.

Tänään on ollut vallan erilaista. Aamulla piti pakottautua ylös, kun olin varannut pesutuvan. Yhteen asti menikin sitten ylös-alas ravatessa, linkousta odotellessa ja kuivumaan ripustaessa. Sen jälkeen en ole tehnyt oikein mitään. Äsken tiskasin, mutta muuten olen lähinnä haahuillut koneella. Tuloksia ei ole vain syntynyt.

Ei oikein huvittaisi mikään. Ulkonakin on epämääräinen ilma - enkä viitsi lähteä nyt lenkille, kun kahden tunnin päästä pitää kuitenkin suunnata ostamaan lippuja huomiselle. Lupasin odottaa seitsemään asti, jotta ihmiset ehtivät reagoida viestiini, josko ostan heillekin liput. Huomisaamuna täytyykin hypätä 6.35 junaan kohti Tamperetta ja Vinon eduskuntavaalikoulutusta.

Tyhmintä on se, että jos olisi suosiolla päättänyt, ettei tee mitään koko päivänä, olisi voinut lusmuilla hyvillä mielin ja vaikka leipoa jotain tai vastaavaa. Nyt olen koko ajan vähän valmiustilassa ja yritän edistää erinäisiä asioita. En siis saa kovinkaan paljoa aikaan, mutten kuitenkaan myöskään lepäile ja rentoudu. Kaikkein ärsyttävin olotila.

Oihvoih. Tekisi mieli jotain oikein suklaista. Ehkä illalla palkitsenkin itseni jollain hyvällä. Sain siitä polhissan tentistä vitosen=).

Mitä tapahtuu asenteille?

Vihreät ovat julkaisseet vaihtoehtobudjettinsa. Vesa kirjoittaa hyvin aiheesta.

Itse olen pohtinut eilen lukemaani uutista nuorten asenteista Turussa. Sosiaalipolitiikan laitoksen ja nuorisoasiainkeskuksen tutkimus antaa surullisen kuvan. Rasistiset asenteet ovat lisääntyneet eikä ympäristöasioista välitetä yhtä paljon kuin aiemmassa tutkimuksessa 7 vuotta sitten vaan kulutuskulttuuri houkuttaa. Myös työttömiä katsotaan kieroon; 65 % tutkimukseen osallistuneista uskoo, että kyllä työn saa, jos vain haluaa. Työttömyys on siis kovin monien mielestä itse aiheutettu olotila.

Ehkä hätkähdyttävin yksityiskohta oli se, että viidennes nuorista uskoo, että ihmisten välillä on "rotuun" perustuvia älykkyyseroja! Tuntuu, että viime vuosina on toistuvasti saanut lukea nuorten asenteiden kovenemisesta. Vähän aikaa sitten uutisoitiin siitä, kuinka nuoret karsastavat liikuntavammaisia, pitävät heitä terveitä tyhmempinä eivätkä voisi kuvitella seurustelevansa tällaisen henkilön kanssa.

Mistä näin julmat arvot oikein tulevat? Kuinka vaikeaa voi olla ajatus, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja tasaveroisia? Onko 1990-luvun nousukausi saanut nuoret uskomaan, että jokainen vastaa itse omasta menestymisestään? En halua ajatella, että asenteet kovenevat entisestään tutkittujen tullessa täysi-ikäisiksi. Kohtahan olemme tilanteessa, jossa hyvinvointivaltiota romutetaan entisestään.

Pelottavaa.

Ekologinen jalanjälki

Testasin ekologisen jalanjälkeni. Jos kaikki eläisivät kuin minä, tarvittaisiin 2,9 maapalloa. Oivoi. Masentavintahan tässä on se, että suomalaisten keskiarvoihin suhteutettuna en elä mitenkään tuhlaavasti. Keskimääräinen suomalainen kun tarvitsee neljä maapallollista.

Kirjoituslapsukainen

Naputtelen vain ihan vähän. Sellaisen lapsikirjoituksen verran.

Eilinen kulkue sai palstatilaa. Äsken suoriuduin kotiin tentistä. Palkinnoksi aion vielä illalla suunnata leffaan. Ei tänään kuitenkaan enää viitsi mitään kovin hyödyllistä puuhailla. Ja sitä paitsi opettelen koko ajan ajattelemaan, että rentoutuminenkin on hyödyllistä=).

YK:n päivän tunnelmissa

Yhdistyneen Kansakunnat viettää tänään syntymäpäiviään. Sen kunniaksi olin minäkin marssimassa rauhan ja YK:n puolesta. Vähitellen alan kuivua=).

Muutaman viime viikon sisälle on sattunut useita mielenosoituksia, muistotilaisuuksia tai vastaavia tapahtumia. Ensin olin Anna Politkovskajan muistomielenosoituksessa Tehtaankadulla, Helsingissä. Tunnelma oli surullinen, vakava, mutta toisaalta päättäväinen: näin ei saa olla, tämä ei saa toistua! Suruun toi lohtua myös se, että meitä oli paikalla useita tuhansia. Yhteinen suru ja toisaalta halu toimia tuovat uutta voimaa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa hilpeämielisempi miekkari. Opintotukimielenosoitus keräsi Turussa parisen tuhatta henkeä, aurinko paistoi ja päättäväisyys - se oli käsin kosketeltavaa=). Enpä ole aiemmin huutanut missään mielenosoituksessa niin paljon. Lempparini on "Nyt ollaan rajoilla. Opiskelija alkaa hajoilla!". Eihän 2000 ole mitenkään valtavasti suhteutettuna kaikkiin Turussa opiskeleviin, mutta oli se silti sellainen joukkovoiman osoitus, jota ylioppilasliike tarvitsee.

Viime tiistaina oli asunnottomien yö. Silloinkin kauppatorille kokoontui ihmisiä. Tosin selvästi vähemmän ja kovin erilaisia kuin viikkoa aiemmin. Hiljaiset ihmiset, enemmistö miehiä, seisoskeli, söi kojuista jaettua hernekeittoa, viritteli keskustelua. Sitten joukossa oli meitä, hyväosaisia, jotka haluaisimme auttaa, muttemme oikein tiedä, mitä kaikkea voisimme tehdä. Yritin ainakin kuunnella, edes hetken. Torilla oli lisäksi taideprojekti: tyhjiä tauluja, värejä, pensseleitä ja toive, että ihmiset täyttävät valkoisen väreillä. Itse tartuin toisena siveltimeen yhdessä projektin vetäjän kanssa. Saimme muutkin rohkaistua, kuvien, väriläiskien yms. keskelle syntyi myös viestejä, kuten "Välittäkää toistanne!"

Tänään, YK:n päivänä, meitä marssijoita oli jokusia kymmeniä (ehkä 50?). Uhmasimme sadetta Peace-ilmapalloinemme ja sateenkaarilippuinemme. Asia on tärkeä ja vakava, mutta ilmassa oli myös hilpeyttä. Puheissa kuuluivat kyllä Rauhanpuolustajien ilmeiset sympatiat, ja lähinnä eläkeläisistä koostuvat Työn laulajat (?) oli aika suloinen heläyttäessään mm. Natalian ja We shall overcomen suomennoksen.

Sen verran joukkoihminen olen, että mielenosoitukset, joukkokokoukset yms. herättävät tiettyä tunnelmaa. Tulee halu kuulua porukkaan, olla mukana. Vaikka esim. natsien toimia on helppo arvostella ja kauhistella, pystyn toisaalta ymmärtämään sen, kuinka tavalliset ihmiset tempautuivat mukaan. Itse olen onneksi tempautunut vain edellä mainitun kaltaisiin toimiin=).

On ne miehet sitten ihmeellisiä!

Eilisissä lehdissä oli kaksi uutista, jotka saivat murisemaan. Toinen sytyttää edelleen melkoisen feministisen raivon.

Ensin sain lukea, kuinka arvon MTV3 aloittaa uuden miehille suunnatun kanavan, jonka ohjelmisto koostuu "raskaan sarjan huumorista, harrastuksista, tiedosta ja urheilusta". Erikseen luvataan kalastusta, ruuanlaittoa, tosi-tv-rikossarjoja, uhkapelejä ja "paljasta pintaakin". Voi hyvänen aika! Millä dualismin kulta-ajalla oikein elämme? Että ne naiset ja miehet vaan on niin erilaisia, etteivät voi edes samoja tv-kanavia katsoa! Kaikki miehethän rakastavat kalastusta ja uhkapelejä. Paljas pinta sopii vain miehille - naiset kun ovat tylsiä ja siveellisiä. Ja ruuanlaitto-ohjelmiakin pitää erikseen suunnata joko miehille tai naisille. Ilmeisesti sekaan voi sopivasti viljellä "rohkeita juttuja", jos katsojina on vain miehiä.

Toinen tekstinpätkä oli vielä raivostuttavampi. Nyt-liitteen mielipidepalstalla vantaalainen taloustieteen maisteri Seppo Heinonen julistaa käsityksiään. "Miesten älykkyys on viisi pistettä eli keskihajonnan kolmasosan korkeampi kuin naisten, mikä johtuu miesten suuremmista aivoista, joihin mahtuu 18 prosenttia enemmän neuroneja. Miesten suhteellisesti suurempi aivojen koko takaa suuremman tiedonkäsittelykapasiteetin, joten miehistä puolet enemmän kuin naisista kykenee vaativaan työhön, kuten ministeriksi. Mitään lasikattoa ei siten ole olemassa."

Mistä näitä oikein tulee? Ilmeisesti biologialla ja tilastotieteellä voi selittää aivan kaiken. Toisaalta lukion biologian opettajana selitti täysin vakavana, kuinka lyhyet ihmiset ovat älykkäämpiä ja menestyvät paremmin esim. yo-kirjoituksissa kuin pitkät. Syynä on tietysti se, että välimatka aivojen ja sydämen välillä on lyhyempi, jolloin aivoihin pumppautuu nopeammin verta. Koska naiset ovat tilastollisesti miehiä lyhyempiä, kai me sitten olemme myös älykkäämpiä?

En pysty ymmärtämään tätä käsittämätöntä sukupuolten mystifiointia ja erottelua. Miehet ja naiset (ja kaikki muut) ovat yksilöitä. Tilastollisesti voi toki yleistää monenmoista, mutta eivät ne tilastot mitään totuuden sanaa julista. Arvon herra Heinonen ei edes kerro, mihin perustaa mahtavat tuloksensa.

Ja kaiken lisäksi älykkyyttäkin on monenlaista. Voi olla, että keskimäärin miehet osaavat paremmin laittaa oikean palikan oikeaan reikään, mutta en ole kyllä aivan varma, onko tämä ainoa taito, jota esim. juuri ministeriltä vaaditaan.

Aaargh.

TYYltä se taitaa näyttää

Ensi vuoteni nimittäin. Tulin eilen valituksi Vihreän listan hallitusehdokkaaksi. Meillä on myös mahtava pj-ehdokas Eric Carver. Kun ryhmän vahvuus on 12/41, mulla on melko hyvät mahkut tulla valituksi.

Näin ainakin uskoisin. Oon kuitenkin ihan hyvä ehdokas=).

Eilen oli melkoisen hulinan päivä. Ravasin kahdesti YTHS:llä flunssani takia (ei tietenkään mitään löytynyt, allergioita on aina hyvä epäillä), ranskan tunnilla, Vihreän listan kokouksessa ja lopulta päädyin vielä nököttämään edustajistoonkin oikein edattorina. Kaikenlaista. Nyt pitäisi siirtyä kultturihistorian pariin. Tentti häilyy jo horisontissa - keskiviikko on melko lähellä.

Paasikiven-Kekkosen linja

Vaikka poliittisen historian opiskelija olenkin, en ollut aiemmin tähän törmännyt. Tänään Kimmo Rentolan luennolla sain kuitenkin kuulla Paasikiven-Kekkosen linjan myyttisestä synnystä:

"Keväällä 1943 Stalingradin tappion jälkeen Suomen häviö oli ilmeinen niin hallitukselle kuin rauhanoppositiollekin. Paasikivi, Kekkonen ynnä kumppanit (oli siellä Kustaa Vilkunakin, joka oli aina mukana, kun käsiteltiin Kekkosta koskevia asioita) kokoontuivat Lapin maaherran luokse. Siellä istuttiin päiväkausia ja ryypättiin. Eivät jaksaneet edes päälleen pukea vaan jossain pyjamissa dokasivat. Ja koko ajan puhuttiin, mitä pitäisi tehdä. Tällä dokausreissulla sitten syntyi Paasikiven-Kekkosen linja."

Tämän rauhanoppositiota koskevan myytin lisäksi saimme kuulla mm. Talin-Ihantalan taistelusta ("jossa Paavo Lipposen enot pelastivat Suomen").

Rentolaa kuuntelee ilokseen.

Lista kasassa. Aika hyvä sellainen.

Lauantaina valittiin piirin kokouksessa viimeiset eduskuntavaaliehdokkaat. Nyt meitä on täydet 17 kasassa täällä Varsinais-Suomessa. Ihan mukavalta näyttää. Tässä koko uljas listamme:

Janina Andersson, 35 v., pol. mag., kansanedustaja, Turku
Monika Antikainen, 30 v., FK, museoassistentti, kunnanvaltuutettu, Lieto
Teppo Heikkilä, 33 v., luomuviljelijä, Loimaa
Jarkko Kanerva, 64 v. fil. lis., rehtori (eläkkeellä), kaupunginvaltuutettu, Naantali
Jukka Kumpuvuori, 28 v., oik. yo, projektivastaava, Kynnys ry:n puheenjohtaja, Turku
Urpo Lehtimäki, (sit.) 47 v., yo-merkonomi, yrittäjä, Naantali
Ville-Veikko Mastomäki, 21 v., kestävän kehityksen opiskelija (amk), Turku
Ville Niinistö, 30 v., VTM, tutkija, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Vihreän liiton vpj, Turku
Tuija Ollikkala, 49 v., fysioterapeutti, yrittäjä, Turku
Elina Rantanen, 26 v., VTM, tutkimusassistentti, kaupunginvaltuutettu, Turku
Kaisa Saarinen, 28 v., VTM, erikoissuunnittelija, kaupunginvaltuutettu, Salo
Mari Saario, 31 v., FM, tekninen myyntipäällikkö, kunnanvaltuutettu, Piikkiö
Katri Sarlund, 41 v., FM, biol. ja maant. opettaja, kaupunginvaltuutettu, Vihreän liiton valtuuskunnan pj, Turku
Liisa Sulkakoski, 60 v., lääkäri, homeopaatti, Turku
Anneli Suutari, 53 v., erikoissairaanhoitaja, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Kaarina
Sini Terävä, 21 v., valt. yo., Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vpj, Turku
Martti Wallasvaara, 44 v., yrittäjä, Turku

Ehdokkaista naisia on 10 ja miehiä 7. Ehdokkaiden keski-ikä on 38 vuotta. Ehdokkaista 10 on Turusta, 2 Naantalista, 1 Kaarinasta, 1 Liedosta, 1 Loimaalta, 1 Piikkiöstä ja 1 Salosta.

***

Elämän perimmäisiä kysymyksiä: kuinka kauan flunssa saa oikein kestää? Kuinka monta syksyä putkeen täytyy kärsiä jatkuvasta flunssasta?

Puuh

Syksyn ensimmäinen tentti on takana. Kaksi ja puoli tuntia ja kaksi ja puoli konsua työväenliikkeestä, ensimmäisen maailmansodan syistä sekä kolonialismin ja imperialismin käsitteellisistä eroista. Näkee, kuinka käy.

Eduskunnassa kävi onneksi hyvin. Enemmistö äänesti hallituksen esityksen puolesta, joten näyttää siltä, että hedelmöityshoidot tullaan sallimaan myös itsellisille naisille ja naispareille. Mahtavaa!

Kuitenkin

Äsken ymmärsin, että kaikesta huolimatta täällä on paljon hyvää. Maailmamme on kaunis. Pienessäkin voi olla niin paljon kauneutta. Ymmärsin, että meissä on hyvyyttä, maailmassa, elämässä on hyvää. Kiireen keskellä voi olla rauhaa, harmauden keskellä punainen lehti ja haikeudessa onnellisuutta. Ymmärsin, että elämä on. Elämää, maailmaa, ihmisiä täytyy kuitenkin rakastaa.

Vielä muistoksi

Kuullessani Anna Politkovskajan murhasta mieleeni iskeytyi eräs runo. Lainaan siis jälleen Nazim Hikmetiä:

PELKO
(Paul Robesonille)

Meidän ei anneta laulaa laulujamme, Robeson,
helmihampainen neekeriystäväni,
kotkansiipinen laululintuni,
meidän ei anneta laulaa laulujamme.
He pelkäävät aamun sarastusta,
näkemistä, kuulemista, koskettamista,
kyynelten sadetta alastomalla iholla,
he pelkäävät naurun purevan.
He pelkäävät rakkautta,
sellaista kuin Ferhadin.
(Ehkä teidänkin taruissanne löytyy Ferhad,
kerro minkä niminen?)
He pelkäävät peltoa ja siementä,
virtaavaa vettä ja muistoa.
Lintu, ystävän kämmen, ei löydä lämpöä
heidän käsistään,
vain saatavat, maksut ja palkkiot
saavat ne lämpenemään.
He pelkäävät toivoa, Robeson,
toivoa ja luottamusta, kotkansiipinen
laululintuni,
he pelkäävät meidän laulujamme.

(Nazim Hikmet, 1949)

Totisesti minä elän synkkää aikaa

Anna Politkovskaja on murhattu. Voi luoja.

Akkamainen lakiesitys?

Hedelmöityshoitolain uudistamisen ratkaiseva äänestys lähenee lähenemistään. Lakivaliokunta on lähtenyt melko mielenkiintoiselle linjalle: enemmistö on sitä mieltä, että lain täytyy "olla yhteiskunnan arvojen mukainen" eli sallia hoidot vain heteropareille. Hallitus ilmeisesti toimi omassa ehdotuksessaan täysin yhteiskuntamme arvojen vastaisesti.

Tämän jupakan positiivinen puoli on se, että se osoittaa, ettei hallituksen esitys ole aina mikään jumalansana, johon ei eduskunnassa uskalleta tehdä muutoksia. Välillä kun tuntuu, että näin on päässyt käymään. Kaikki muut puolet asiassa sitten ovatkin negatiivisia.

Jos lakiesitys hyväksytään valiokunnan enemmistön kannan mukaan, Suomeen saadaan mahtava tilanne, jossa naiset ovat keskenään eriarvoisia seksuaalisen suuntautumisensa ja/tai elämäntilanteensa vuoksi. Eikä tässä edes kaikki. Ilmeisesti yhteiskuntamme arvoihin kuuluu myös se, että "isättömät" lapset ovat muita lapsia huonompia. Ihan kuin yksinhuoltajilla ei olisi jo tarpeeksi pohdittavaa muissakin asioissa.

Tätä on niin mahdotonta käsittää. Olin kuvitellut eläväni maassa, jossa on paljon puutteita ja ongelmia, mutta jossa kuitenkin pääsääntöisesti noudatetaan esim. ihmisoikeussopimuksia. Jossa ihmiset ovat "tasa-arvoisia lain edessä" ja "syntyvät tasa-arvoisina". Jossa rakkaus ei ole synti.

Mutta ilmeisesti lakivaliokunnan enemmistö on ymmärtänyt yhteiskuntamme syvimmät arvot minua paremmin. Kertoohan tästä jotain jo herra Saarelan esittämä sivallus Heinäluomasta "akkamaisena miehenä". Ilmeisesti yhä edelleen yksi pahimpia miesten välisiä haukkumiskeinoja on väittää toista akkamaiseksi tai naismaiseksi. Ja eiväthän ne ole kaukana yläasteaikanikaan, jolloin oli täysin selvää, mikä on pahin poikaan/mieheen kohdistettava haukkumasana. Homopa tietenkin (tytöt ja naiset olivat totta kai huoria).

Jos arvot ovat tätä luokkaa, eipä kai ole ihme, että heterosuhde on ainoa oikea perhemalli ja että kaikkia muita tulee sitten kohdella arvonsa mukaisesti. Jos arvot taas ovat sitä, mitä toivon niiden olevan, kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, rakkautta arvostetaan enemmän kuin ydinperhemallia ja ihmiset oppivat arvostamaan miehisyyttä ja naiseutta samalla tavoin - myös itsessään.

Toivottu lapsi

Tärkeä asia, joten levitän saamani tiedotteen tännekin:

Tiedote 4.10.2006
julkaisuvapaa: heti
www.toivottulapsi.com

"Hedelmöityshoitojen antaminen yksin eläville naisille ja naispareille ei ota keneltäkään toiselta mitään pois." Annika Lapintie, kansanedustaja, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja

"Vi behöver fler barn att älska - inte färre." Stefan Wallin, Svenska folkpartiets partiordförande

TOIVOTTU LAPSI -KAMPANJA AVATTU
Tunnetut suomalaiset ovat asettuneet tukemaan avointa hedelmöityshoitolakia

Toivottulapsi.com on uusi www-sivusto, joka pyrkii vaikuttamaan kaikille naisille avointen hedelmöityshoitojen jatkumisen puolesta. Sivustolle on kerätty kannanottoja, lausuntoja ja ajankohtaista tietoa hedelmöityshoitolaista.

Avointa hedelmöityshoitolakia puoltavan kantansa tuovat sivustolla julki mm. Tarja Filatov, Alexander Stubb, Piia-Noora Kauppi, Sinikka Mönkäre, Stefan Wallin, Tuija Brax sekä joukko muita poliittisia vaikuttajia, tutkijoita ja kansanedustajia. Mukana on myös lakivaliokunnan jäseniä.

Sivustolta löytyy myös tietoa lain vaiheista, eri julkisten tahojen kannanottoja sekä kysymys-vastauspalsta lakia koskevista usein esitetyistä kysymyksistä ks. FAQ (Frequently asked questions).

Toivottulapsi.com on suunnattu ensisijaisesti poliittisille päättäjille sekä heille, joita lakiesitys tavalla tai toisella koskee tai kiinnostaa. Se tarjoaa paljon tietoa myös median edustajille, jotka kaipaavat lisätietoja hedelmöityshoitolaista ja muista aihepiiriin liittyvistä asioista.

Sivuston takana on ryhmä kansalaisia, jotka vastustavat hedelmöityshoitojen rajaamista vain naisen ja miehen muodostamille pareille. Ryhmä muistuttaa, että lakivaliokunnan kanta ei estä, vaan ainoastaan hankaloittaa lasten hankintaa muille kuin miehen kanssa eläville naisille ja altistaa heidät ja syntyvät lapset terveydellisille riskeille. Lisäksi lakivaliokunnan esitys olisi poikkeuksellinen päätös viedä tietyltä ryhmältä olemassaolevia oikeuksia terveyspalveluihin siviilisäädyn perusteella.

Taustaryhmään kuuluu ihmisiä yli kieli- ja puoluerajojen ja sivuston syntymiseen ovat myötävaikuttaneet myös monet ryhmän ulkopuoliset tahot. Ydinryhmään kuuluvat graafikko, www-suunnittelija Tina Aspiala sekä sisällöntuottajat Elina Laavi, Anna Moring, Johanna Pakkanen ja Jennie Westlund. Sivusto ei ole sitoutunut minkään järjestön tai muun toimijan alaisuuteen. Sivusto ei harjoita kaupallista toimintaa ja sen tekeminen perustuu vapaaehtoistyöhön.

Lisätietoja:

Elina Laavi
040 708 2121
elina.laavi@hotmail.com

Anna Moring
044 535 9505
anna.moring@helsinki.fi

www.toivottulapsi.com

Voi Turku sinua

Eipä mene kotikaupungillani hyvin. Budjetti on alijäämäinen ja niin taitaa olla vastakin. Työttömyys pysyy korkeana, ja ihmiset muuttavat muualle. Surullinen yksityiskohta on se, että ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun laman täällä suljetaan museoita. Käsityöläismuseo ja Apteekkimuseo suljetaan talven ajaksi, jotta voidaan varmistaa niiden aukipitäminen ensi kesänä. Tähänkö sitä on jo tultu.

Itse näkisin Turun vahvuudeksi kaupungin historian ja sen luoman rikkaan kulttuuriympäristön. Tai näin ainakin voisi olla. Valitettavasti vain armas kaupunkimme on kunnostautunut näiden molempien heikentämisessä. Historiallisia taloja, vanhoja kauniita ympäristöjä on purettu. Itse elin utopiassa, että kun muutan Turkuun, pääsen keskelle elävää historiaa, ihailemaan kaunista kaupunkia ja suunnilleen aistimaan keskiajan henkäyksiä. Todellinen utopia se olikin. Toki Turussa on paljon kaunista, on paikkoja, joissa historia sykähdyttää (linna, mainittu Luostarinmäki, Raunistula jne.), mutta myös paljon tylsiä laatikkotaloja ja vain muistoja vanhoista puutaloista.

(Luin juuri ranskalaisen vaihto-opiskelijan kommentin, kun häntä pyydettiin kuvaamaan Turun ja kotikaupunkinsa Lillen eroja. Kuvaavaa tosiaan. "Lors de ma première visite de la ville, je fus un petit peu déçue car j'imaginais Turku différement, plus grande et avec une architecture plus spécifique. -- A Lille, il n'y a pas de rivière, nous ne sommes pas au bord de la mer, peut être ces deux villes sont très estudiantines, elles font aussi toutes les deux parties de ce que l'on appelle "la province" (ville autre que la capitale). Mais, elles sont différentes, Lille a conservé une architecture plus ancienne, la ville est organisée autrement.")

Myös kulttuurin kentällä on saanut seurata surullisia tapahtumia. Kesällä sai seurata taiteilijayhteisön kamppailua työtiloistaan, nyt lukea museoiden sulkemisesta ynnä muuta. Toivon totisesti, että uljas kulttuurikaupunkihankkeemme ei typisty muutamaan suureen spektaakkeliin ja joihinkin massiivisiin hankkeisiin vaan että täällä tuettaisiin pikemminkin pienimuotoisen, omaehtoisen taiteen syntymistä. Itse elän ainakin paljon mielummin kaupungissa, jossa taiteeseen voi törmätä siellä täällä, yllättävissäkin paikoissa, jossa taiteilijayhteisöt ja -pajat kukoistavat ja jossa syntyy uutta, kuin kaupungissa, jossa taide on eristetty tiukasti keskittäen ja kontrolloiden muutamaan keskittymään. Ei kulttuuri synny vain hienoista museoista ja suuresta teatterista. Se syntyy rikkaasta, moninaisesta ilmapiiristä, joka kannustaa kokeiluihin, erilaisuuteen ja leikittelyyn. Sellaisen kulttuurikaupungin minä haluan.

Vinoileva viikonloppu ja kalliolaista kansanperinnettä

Käytännössä katsoen koko viikonloppu on mennyt erilaisten ViNO-asioiden parissa. Eilen herätyskello soi 5.15 ja matka Tampereelle alkoi 6.35. ViNOn jäsenjärjestötapaamisessa hurahtikin koko päivä; olin Helsingissä illalla yhdeltätoista. Tapaaminen oli antoisa ja toivottavasti muidenkin mielestä hyödyllinen. Puhuimme yleisiä järjestöjen kuulumisia, pohdimme onnistuneita tapahtumia sekä kävimme läpi ViNOn tulevaa toimintaa ja vaaleihin liittyviä juttuja. Lisäksi pidimme erilliset osiot taloudenhoitajille ja puheenjohtajille. Ensinmainitut saivat oppia varainhankinnasta ja puhisten kanssa vedimme Marian kanssa mielettömänä sosiodraamana hallituksen kokouksen, johon oli kokoontunut pelkkiä hankalia osallistujia, kuten todella surkea sihteeri, kaikkea vastustava äkäpussi, suunnattoman pihi taloudenhoitaja sekä ViNO-vastaava, joka suunnilleen vihasi ViNOa ja olisi halunnut järjestönsä (Perä-Moision vihreät nuoret ja opiskelijat ry) eroavan koko liitosta=). Purkamisessa yritimme pohtia järjestöissä esille tulleita hankalia tilanteita ja muuta vastaavaa. Toivottavasti pj:t saivat edes vähän vertaistukea - sitä koin ainakin viime vuonna Tovin puheenjohtajana aika ajoin tarvitsevani.

Kotiuduin juuri ViNOn vaalityöryhmän kokouksesta. Oli ihan onnistunut kokous, mutta rankkaahan tämä on. Oli pakko laittaa kokous sunnuntaille, vaikka yleensä olemme moista välttäneet. Ennen kokousta ehdimme sentään Eekun ja Johannan kanssa tutustua hieman kalliolaiseen kansanperinteeseen: kävimme saunomassa Arlan saunassa. En olekaan aiemmin ollut julkisessa ei-uimalasaunassa. Saimmekin koko naisten saunan omaan käyttöömme. Oli mukavan tunnelmallista. Puhelimme monenmoista ja kokeilimme kaikki Eekun ihanaa oliivikuorintaa. Leppoisa kokemus.